Hamsterin hoito ja ruokinta

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Hamsterina tuntemamme pikkulemmikin oikea nimi on syyrianhamsteri tai syyrialainen hamsteri,  lisäksi sitä kutsutaan kultahamsteriksi.
Hamsterin tieteellinen nimi on Mesocricetus auratus.

Hamsterit ovat valloittaneet miljoonia eläinperheitä kautta maailman, eikä suosiolle näy loppua. Tässä ohjeessa kerromme hamsterin hoidosta ja ruokinnasta, mukavia lukuhetkiä!

Alkuperä

Alkujaan hamsteri on kotoisin Lähi-Idästä, josta se 1930-luvulla tuotiin lemmikiksi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Luonnossa hamsteri asustaa aroilla ja aavikoilla, joissa ei juurikaan kasva puita. Hamsterin ei ole täten tarvinnut kiipeillä, josta syystä evoluutio ei ole kasvattanut sille pitkää häntää kuten kiipeileville jyrsijöille. Hamsterin häntä on söpö pikkuinen töpö, josta ei ole tasapainottajaksi kiipeilyhommissa. Siitä huolimatta hamsteri saattaa innostua kiipeilemään, jos siihen suodaan sille mahdollisuus – onkin hyvä huolehtia, ettei se pääse kiipeämään liian korkealle ja pääse satuttamaan itseään.

Kiipeilyn sijaan hamsteri on erinomainen kaivautuja. Luonnossa se elää tunneleissa, joten myös lemmikkihamsteri kaipaa mahdollisuutta tunneleihin, tai ainakin mukavan hämyisiin pesäluoliin ja mökkeihin.

Väritys

Luonnossa elävän villihamsterin selkä on ruskea, joka on voimakkaasti  tikattu mustalla - eli ruskean seassa on mustaa. Eri kohdissa kehoa on selkeät valkoiset merkit. Vatsa ja etujalat käpäliä lukuunottamatta ovat  villihamsterilla mustat.

Jalostuksen tuloksena lemmikkinä pidettävistä hamstereista on lukuisia turkinlaatumuunnoksia ja kymmenittäin värimuunnoksia. Lyhytkarvainen,  normaali väri on ulkoisesti lähimpänä alkuperäistä. Suurin ero on, että normaalivärisellä hamsterilla vatsa on norsunluun värinen harmaalla pohjavärillä.

Minkälainen hamsteri on luonteeltaan?

Täysikasvuisena hamsteri on erakko, kahta hamsteria ei voi asuttaa samaan pitopaikkaan.

Aamun valjetessa hamsteri hakeutuu hämärään nokosille, ja heräilee puuhaamaan illansuussa. Koska sille on luontaista pitkät päiväunet, on hamsterin kanssa puuhastelu parasta ajoittaa iltapäivään ja iltaan.

Hamsterin keskimääräinen elinikä on 2-3 vuotta.

Käsittelyyn totuttaminen

Uuteen kotiin tullessaan hamsteri voi olla vielä hyvinkin arka, etenkin, jos sen kasvattaja ei ole lainkaan poikuetta käsitellyt. Lisäksi jokainen hamsteri on oma persoonansa: toinen on pienestä pitäen luottavainen ja rauhallinen, kun taas toinen on ihmisestä kertakaikkisen kauhuissaan. Pelokas hamsteri nostaa etukäpälät ilmaan, pistää korvat kuimuun, naksuttelee hampaitaan ja saattaa pitää särisevää ääntä suu auki. Tällaisen pikkukaverin kanssa kärsivällisyys, rauhallisuus ja hellävaraisuus ovat avainasemassa, jotta luottamus ihmiseen syntyy - jos on syntyäkseen.

Hamsteria tulee aina lähestyä rauhallisin liikkein, sillä saaliseläimenä se voi pelästyä nopeita liikkeitä. Ennen hamsterin käsittelyä on hyvä pestä kädet ja hieroa käsiä hamsterin pitopaikan pohjamateriaalissa. sillä oudot tuoksut pelottavat hamsteria.
Lasten on parasta käsitellä hamsteria aina aikuisen valvonnassa.

Kun siirrät arkaa hamsteria sen pitopaikasta pois, voit käyttää apuna nostamisessa pahviputkea tai muuta hamsterille tuttua piilopaikkaa.
Etenkin vasta kotiutunutta hamsteria on hyvä käsitellä lattian tasalla, jotta se ei pääse hyppäämään ja loukkaantumaan. Pelkkää lattiaa parempi vaihtoehto on, että käsittelyharjoituksiin otetaan käyttöön isohko laatikko tai aitaus, jotta hamsteri ei pääse livahtamaan karkuun. Kun hamsteri on laatikossa, voit laittaa kätesi laatikkoon ja antaa hamsterin rauhassa käydä kättäsi nuuskimassa, ilman että tartut siihen tai yrität silittää sitä.
Jotkut suosittelevat herkkupalojen antamista käsistä harjoitusten lomassa, toiset pohtivat josko se opettaa vain, että ihmisen sormia kannattaa maistella. 

Käsittelyharjoittelua voi tehdä joka päivä, ja kunhan hamsteri selkeästi on jo tottunut käteesi, voit aloittaa nostoharjoitukset. Nostaessasi hamsteria käytä molempia käsiäsi ja sulje hamsteri hellästi, mutta määrätietoisesti kämmeniesi väliin. Kun harjoitukset etenevät, voit jo nostaa hamsterin suoraan sen pitopaikasta syliisi.

Kunhan keskinäinen luottamus on löytynyt on hamsteri hyvä totuttaa olemaan ihmisen käsittelyssä selällään, jotta sen kynsienleikkaukset, hammastarkastukset ja mahdollinen näyttelyura sujuvat tulevaisuudessa ongelmitta. 

Missä hamsteria pidetään?

Hamsteri voidaan asuttaa esimerkiksi häkkiin, Duna-malliseen muoviterraarioon tai lasiseen jyrsijäterraarioon. Terraarioita käytettäessä riittävä ilmanvaihto on tärkeä huomioida.

Pitopaikan pohjan pinta-ala on oltava vähintään 90 x 40 cm, mutta mitä isompi, sen parempi. Asumuksen pinta-ala on korkeutta tärkeämpi, mutta hamsteri käyttää useampaakin kerrosta, jos sille tarjotaan sopiva luiska, jota pitkin kiivetä ylemmälle tasolle.

Hamsterin pitopaikka ei saa olla liian kuumassa paikassa, kuten suorassa auringonvalossa, sillä yli 27 °C lämpötilassa hamsteri on jo vaarassa saada lämpöhalvauksen. 

Pitopaikka ei myöskään saa olla vetoisessa paikassa, luten ikkunan alla - veto voi aiheuttaa hamsterille hengityselinongelmia.

Mitä tarvikkeita hamsteri tarvitsee?

• Kuivike
  Erilaisia kuivikkeita on markkinoilla runsaasti. Käytetyimpiä ovat kutterinpuru ja haapahake. Voit myös sekoittaa useampaa erilaista pohjamateriaalia, esimerkiksi turvetta ja purua, keskenään.
  Kuivikkeet vaihdetaan puhtaisiin viikon, kahden välein riippuen mm. pitopaikan koosta ja kuivikelaadusta. Jos pitopaikka on todella suuri ja käytössä on erillinen WC astia, kerran kuussa tehtävä siivous useimmiten  riittää.
• Pesämökki ja muita piilopaikkoja
  Hamsteri kaipaa piilpopaikkoja, mielellään siis useitakin, joihin se voi päiväsaikaan hakeutua nukkumaan. Keraamiset tai käsittelemättömästä puusta tehdyt vaihtoehdot ovat parhaita, sillä muovisia hamsteri voi jyrsiä.
• Pesäntekomateriaaleja
  Hamsteri käyttää mielellään pesänsä pehmusteena olkea, heinää ja muita hamsterille turvallisia materiaaleja. Pesämateriaalien tulee olla vatsassa sulavia, joten esim. pumpulia ei saa antaa.
• Ruokakuppeja
  Ruokakuppina keraamiset, lasiset tai metalliset toimivat parhaiten. Kuppeja voi olla useitakin, jos esimerkiksi tuoreruoka tarjotaan omasta erillisestä astiastaan.
• Vesipullo tai vesikuppi
  Juomavesi on kätevintä tarjota jyrsijöiden vesipullosta, sillä vesikuppi voi kaatua tai täyttyä puruilla.
• Juoksupyörä
  Juoksupyörää valitessa tulee varmistaa sen olevan riittävän suuri, jotta hamsteri voi juosta selkä suorassa; pyörän halkaisijan tulee olla vähintään 28 cm.
• Hamsterin WC
  AIvan pakollinen tarvike erillinen WC astia ei ole, mutta se helpottaa pitopaikan puhtaana pitoa huomattavasti. Hamsteri on hyvin järjestelmällinen pikkukaveri, joka usein valitsee jonkin nurkkauksen, mökin tai astian vessakseen. Tähän tarkoitukseen on olemassa valmiita hamsterin vessoja, jonka kuivikkeena voi käyttää siihen tarkoitettua hamsterin wc-hiekkaa.
• Virikkeitä
  Hamsteri on utelias ja puuhakas pikkuotus, jolle voi tarjota runsaasti tutkittavaa. Kaivamismahdollisuuksia, kiipeilytasoja, putkia, pieniä pahvilaatikoita, pajusiltoja, talouspaperirullia, puhtaasta paikasta kerättyjä lehtipuiden oksia, kaikenlaista uutta ihmeteltävää joko lähimetsästä tai lemmikkikaupan hyllyltä. Ulkoa kerätyt virikkeet on hyvä käyttää yli 100 °C uunissa 10 minuutin ajan, jotta mahdolliset loiset, kutsumattomat hyönteiset ja bakteerit kuolevat.
  Virikkeitä voi vaihdella ja tarjota hamsterille jatkuvasti mukavaa aivotyöskentelyä, jotta elämä pysyy vauhdikkaana ja mielenkiintoisena.
  Vinkki: CUNIPICIN aktivointilelut sopivat tähän tarkoitukseen hienosti!

Huomaa, että hamstereille monissa paikoissa myytävä muovinen juoksupallo ei ole hamsterille ihanteellinen värkki lainkaan. Pallossa juokseva eläin ei voi tutkia ympäristöään luonnollisella tavalla, eikä säädellä rasituksen kestoa.

Mitä hamsteri syö?

Hamsteri on sekasyöjä, eli se syö niin kasvi-kuin eläinperäistä ravintoa. Perusravintona käytetään hamstereille kehitettyjä täysrehuja sekä laadukkaita siemenseoksia. Näitä ravinnosta tulisi olla ainakin 75 %.

Hamsterin perusruoan suositeltavat ravintoainemäärät riippuvat kyseisen hamsterin isästä, kunnosta ja muista asioista, mutta jonkinlaiset suositukset  ovat:

• Proteiinia 17-22 %
• Kuitua 8-10 %
• Rasvaa 4-15%
• Ihanteellinen kalsium-fosforisuhde 2:1

Jyväsekoituksia on olemassa valtavasti erilaisia, mutta ikävä kyllä, vaikka pussin kyjessä olisikin hamsterin kuva, ei ruoka aina olekaan hamsterille sitä sopivinta. On hyvä kurkistaa jyväpussin kääntöpuolelle ja hieman tutkia sen sisältöä: eri jyvälaatujen monipuolisuus sekä yllä luetellut oikeat ravintoaineet ovat plussaa.

Täysrehua on esimerkiksi pellettimuotoon valmistettu CUNIPIC Alpha Pro Hamster, joka on suunniteltu nimenomaisesti hamsterin ravitsemuksellisiin tarpeisiin. Pellettiruoassa etuna jyväsekoituksiin verrattuna on, että se estää valikoivan syömisen, jolloin hamsteri saa ruoastaan koko ajan tasaisesti kaikki sille tärkeät ravintoaineet. Ravintoaineet CUNIPIC Alpha Prossa ovat: Proteiinia 18 %, kuitua 9 % ja rasvaa 5%, joten se on ihanteellisesti suositeltavissa arvoissa.

Lisäksi hamsterille on hyvä tarjota tuoreruokaa kuten vihanneksia ja hedelmiä. Näiden lisäksi annetaan eläinproteiinia, kuten kananmunaa, lihaa ja hyönteisiä.
Näiden yhteisosuus ravinnosta saisi olla noin 20%

Hamsterillakin saa olla karkkipäivä, mutta sokeriton sellainen. Hamsterille sopivia herkkuja ovatesimerkiksi kuivattu kokojyväleipä, hirssintähkät, sekä hamstereille tarkoitetut erilaiset herkkupalat, joita myös CUNIPIC-sarjasta löytyy.

Nimensä mukaisesti hamsteri hamstraa ruokia asumuksensa eri paikkoihin. Voi siis olla, että juuri täytetty kuppi onkin samantien tyhjä. Kuppia ei ole tarpeen saman tien täyttää uudelleen, sillä etenkin jyväsekoitusta syövä hamsteri valitsee silloin ruoastaan vain ne maukkaimmat osat, tyypillisesti ne rasvaisimmat.

Hamsterin ruokavalioon eivät kuulu maitotuotteet, eivätkä maustetut, sokeripitoiset tai pilantuneet ruoat. Myös sipuli, sitrushedelmät ja myrkylliset huonekavit pidetään poissa hamsterin ulottuvilta.

Monipuolista ravintoa saava hamsteri ei välttämättä tarvitse vitamiinilisiä.

LISÄÄNTYMINEN

Hamsterit ovat sukukypsiä usein jo 4-6 viikon iässä. Paras ensiastutusikä on, kun hamsteri on noin neljän kuukauden iässä, kuitenkin ennenkuin hamsterinaaras on täyttänyt 10 kuukautta.

Teetä poikasia ainoastaan terveillä ja hyväkuntoisilla eläimillä. Ota  mahdollisuuksien mukaan selvää hamsterisi taustoista, jotta mahdolliset geneettisistä esteet saadaan karsituksi. On nimittäin olemassa väri- ja turkkimuunnosten yhdistelmiä sekä muita syitä, jotka aiheuttavat ongelmia, jopa kuolemia poikasissa. Esimerkiksi knikki, eli häntään tuleva ruston epämuodostuma, on resessiivisesti periytyvä ominaisuus, joka saattaa aiheuttaa selkärankaan ilmestyessään hamsterille vaikean halvauksen.

Naaraalla on kiima noin neljän päivän välein noin 12 tunnin ajan kerrallaan. Paras astutushetki on yleensä illalla. Astutus on viisain tehdä puolueettomassa paikassa, kuten kummallekin vieraassa (ta erittäin huolellisesti pestyssä) häkissä. Tämä siksi, että naaras saattaa olla hyvinkin aggressiivinen urokselle, mikäli naaraalla ei olekaan kiimaa.

Hamstereita tarkkaillaan tiiviisti, kun ne on laitetaan samaan tilaan. Jos tappelu puhkeaa, erota pariskunta toisistaa - varaa lähellesi hyvät hanskat tätä varten.

Onnistuneen astutuksen jälkeen pariskunta siirrretään taas erilleen.

Hamsterin kantoaika on noin 16 vuorokautta. Viikkoa ennen synnytystä naaras rakentaa tulevalle lapsikatraalle pesän. Viimeistään tässä kohtaa naaraan annetaan olla täysin rauhassa, jotta se ei stressaannu ja pahimmillaan päädy jopa syömään syntyneitä poikasiaan.

Poikasia syntyy tyypillisesti 5-12 kpl, mutta jopa 20 poikasta ei ole tavatonta. Syntyessään poikaset painavat vain muutaman gramman. Ne ovat karvattomia, sokeita ja kuuroja. Ihon pigmentin ja alkavan karvankasvun voi nähdä noin 4-5 vrk iässä. Silmät aukeavat noin kahden viikon iässä.

Poikaset alkavat maistella kiinteää ruokaa noin viikon iässä. Luovutusiässä ne ovat viisiviikkoisina. Noin viikkoa ennen luovutusikää poikaset ovat jo siirtyneet kokonaan kiinteään ruokaan, ja ne on hyvä erottaa naaras- ja urosporukoihin.

Hamsteri on teoriassa hyvin tehokas lisääntymään, sillä emo saattaa saada seuraavan kiimansa jo muutama viikko synnytyksestä. Poikueita voisi siis tulla jopa kymmenkunta vuodessa. Astutusta ei kuitenkaan tule tehdä kuin muutaman kerran hamsterin elinaikana, sillä poikasten hoito on emolle hyvin rankkaa.

Mikäli suunnittelet hamsterillesi jälkikasvua, tutustu aiheeseen jo etukäteen huolella ja suunnittele tarkkaan minne saat syntyneet poikaset sijoitettua. Hamsterin ei ole pakko saada poikasia lainkaan, ja tyypillisimmin näin käykin. Voit siis huoletta pitää oman hamsterisi lemmikkinäsi ilman jälkikasvua, ja nauttia yhteisestä ajastanne ilman  huolta lapsikatraan hyvinvoinnista.

Mukavia hetkiä pienen eläinystäväsi kanssa!