Blogi

FINNERON blogeissa saat vinkkejä lemmikkisi hoitoon ja tuotteidemme käyttöön, mukavia lukuhetkiä!
 
Kiinnostaisiko sinua testata ja kirjoittaa tuotteistamme blogia?
Kysy lisätietoja sähköpostilla marketing@finnero.com tai Ota yhteyttä-sivun lomakkeella

Maailman Eläinten Päivä ja Eläinten Viikko

Maailman Eläinten Päivää juhlitaan maailmanlaajuisesti joka vuosi 4. päivä lokakuuta. Myös meillä FINNEROSSA tuo päivä on joka vuosi juhlapäivä.


Maailman Eläinten Päivän historiaa

Päivä sai alkunsa eläinsuojeluaktivisti Heinrich Zimmermannin (1887 - 1942) aloitteesta. Zimmermann oli kirjailija ja julkaisija Mensch und Hund (Mies ja koira) -lehdessä. Hän kirjoitti lehdessä paljon eläinten oikeuksista ja julkaisi suosiota saavuttaneet Lexicon for Friends of Dogs ja Animal Brother - kirjat.

Nostaakseen tietoisuutta eläinten oikeuksista Zimmermann järjesti ensimmäisen Maailman Eläinten Päivän 24. maaliskuuta 1925 Berliinissä. Tapahtumaan osallistui yli 5000 ihmistä. Vuonna 1929 päiväksi vakiintui 4. lokakuuta, joka edelleen on kyseinen teemapäivä. Syy juuri tuon päivämäärän valintaan oli eläinten ja eläintarhojen suojeluspyhimys, Franciscus Assisilainen (1181-1226). Tarina kertoo, että Franciscus pystyi puhumaan eläinten kanssa, josta syystä hänet patsaissa ja maalauksissa tyypillisesti kuvataan eläinten kanssa. Franciscus kuoli 4.10., josta tuli hänen muistopäivänsä – ja tätä kautta myös Maailman Eläinten Päivä.

Aluksi Zimmermann sai kannatusta teemapäivälle vain Saksasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Tšekkoslovakiasta. Lopulta kuitenkin hänen peräänantamaton työnsä kantoi hedelmää ja 8. toukokuuta vuonna 1931 Firenzessä pidetyssä maailman eläinsuojelujärjestöjen kongressissa Maailman Eläinten Päivä julistettiin yleismaailmalliseksi teemapäiväksi.

Mitä Maailman Eläintenpäivällä halutaan saavuttaa?

Maailman Eläintenpäivän virallinen verkkosivusto www.worldanimalday.org.uk tiivistää missionsa vapaasti suomennettuna näin:

" Missiona eläinten aseman parantaminen ja eläinten hyvinvointistandardien nostaminen kaikkialla maailmassa. Eläinsuojelun yhdistäminen globaaliksi voimaksi, jolla maailmasta rakennetaan parempi paikka kaikille eläimille.
Päivää juhlitaan eri tavoin joka maassa kansallisuudesta, uskonnosta tai poliittisesta ideologiasta riippumatta. Lisääntyneen tietoisuuden ja koulutuksen avulla voimme luoda maailman, jossa eläimet tunnustetaan tunteviksi olennoiksi, joiden hyvinvointi tulee aina ottaa huomioon. "

Tärkeä tavoite! Vaikka eläinten asema on monissa maissa jo paljonkin parantunut, on etenkin maailmanlaajuisesti ajatellen työtä vielä paljon. 


Eläinten Viikko 4.-10.10.

Suomessa Eläinten päivästä alkaa Eläinten Viikko. Tätä on Suomessa vietetty Suomen Eläinsuojelu ry:n (SEY) aloitteesta vuodesta 1959 lähtien. Eläinten viikolla nostetaan keskusteluun vuosittain vaihtuva ajankohtainen tai muutoin merkittävä eläinsuojeluteema. SEY tuottaa ajankohtaisesta teemasta materiaalia lapsille, suurelle yleisölle sekä päättäjille.

Suomessa eläinsuojelun taso ja suomalaisten kunnioitus eläimiä kohtaan on jo pitkään ollut korkea. Siitä huolimatta epäkohtia edelleen löytyy, joten Eläinten Viikon tavoite on jakaa tietoa erilaisten eläinten tarpeista, käytöksestä ja muusta, jotta ymmärrämme eläinystäviämme entistäkin paremmin – ja jotta vuoden jokainen päivä olisi Maailman Eläinten Päivä.

FINNERO ja eläinsuojelu

FINNERO haluaa olla mukana eläinsuojelussa ja eläinten oikeuksien tukemisessa. Tästä syystä olemme suunnitelleet yhteistyönä Rescueyhdistys Kulkurien kanssa RESCUE-tuotteet, eli Matkalla kotiin-malliston.
Malliston tuotoista lahjoitamme osan Rescueyhdistys Kulkurit ry:n toiminnan tukemiseen.
Tuotteiden pääkriteerinä olivat käytännöllisyys, pehmeys, iloisuus sekä luotettavuus. Suunnittelussa on huomioitu erityisesti rescuekoirat. Niille on malliston useiden tuotteiden avulla pyritty tarjoamaan mahdollisimman lempeä ja turvallinen alku uuteen elämään uudessa kodissa. Luonnollisesti malliston valikoima sopii yhtä hyvin jokaiselle tyyliä arvostavalle turrelle. Matkalla kotiin-malliston tuotteita voit ostaa jälleenmyyjiltämme tai Kulkureiden omasta verkkokaupasta.

Tutustu RESCUE-tuotteisiin:

Hyvää Eläinten Viikkoa kaikille, niin eläimille kuin ihmisillekin!

Koiranpentu ja hihnassa kävely

Hihnassa kävely ei pienen pennun kanssa heti suju täysin mallikelpoisesti. Maailman tuoksut ja kaikenlainen muu tavattoman mielenkiintoinen vie uteliaan touhottajan huomion – ja hihna mokoma rajoittaa holtitonta pomppimista tien laidalta toiselle.


Pienen koiravaavin totuttaminen kauniiseen hihnakäyttäytymiseen vaatii omistajalta kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta, sillä pentu ei voi heti käsittää miksei se saa singahtaa mielensä mukaan eri suuntiin ulkona häärätessään. Hihnan aiheuttama paineen tuntu voi ihmetyttää pikkukoiraa ja saada sen kiskomaan kahta kauheammin - tai istumaan kummissaan pienelle takalistolleen asiaa pohtimaan. Hihnassa liikkuminen on kuitenkin asia, joka koiran tulee oppia. On tärkeää, että koiran kanssa voidaan ulkoilla vilkkaillakin paikoilla ilman, että koira säntäilee milloin minkäkin asian perään aiheuttaen pahimmillaan vaaratilanteita tai vähintäänkin närkästyneitä katseita ohikulkijoilta. 

Hihnassa kävely

Pennun tarmo kiskoa remmin päässä voi olla loputon. Tuolla menee orava, tuolla toinen koira! Olisi ihan pakko päästä tutkimaan kaikkea nyt ja heti. Koiran on kuitenkin opittava, ettei hihnan päässä hilluta, vaan tuntiessaan hihnan kiristyvän koiran tulisi hiljentää vauhtiaan. Miten tähän päästään?

Hihnakäytöksen perustana on koiran oppiminen siihen, että omistajan lähelle kannattaa mennä. Harjoitukset on hyvä aloittaa jo sisätiloissa - ja ihan ilman hihnaa. Koiranpennun annetaan mennä vouhottaa asunnossa vapaana, mutta aina sen hakeutuessa omistajan luokse katsoen omistajaa silmiin, eli ottamalla kontaktin, sitä kehutaan - kehusanoja kannattaa korostaa pienillä herkkupaloillakin. Treeniä voi tehostaa siten, että itse ottaa askelia poispäin koirasta, ja koiran seuratessa kehutaan sitä uudelleen. Toistoja voi tehdä useita: välillä askelia poispäin voi ottaa enemmän, välillä vähemmän, ja kehua koiraa aina kun se seuraa omistajaa samaan suuntaan. Liian rankkaa treenaaminen ei saa olla, taukojen pitäminen on tärkeää.


Ulkoillessa pennun kanssa tulee varmasti eteen tilanteita, joissa pentu kulkee niin kaukana taluttajasta, että hihna kiristyy. Koiralle tiuskiminen ei auta, eikä hihnasta koskaan nykäistä tai kiskaista koiraa. Koira ei opi nykäisyistä mitään, mutta pahimmillaan tällöin onnistutaan vahingoittamaan koiran kaularangan ja selän rakenteita hyvin vakavasti.

Sen sijaan pysähdytään ja odotetaan. Kun koira kääntyy katsomaan taluttajaansa silmiin, eli kun se ottaa kontaktin, palkitaan koirakaveri kehusanoin ja namipaloin. Tämän jälkeen matkaa jatketaan, kunnes eteen tulee sama tilanne uudelleen. Ja uudelleen.

Tähän tilanteeseen voidaan myös yhdistää käsky, esim. sanoa ”odota” aina kun itse pysähdytään odottamaan, että koira pysähtyy ja ottaa kontaktin. Ajan kanssa koira oppii pysähtymään ja katsomaan taluttajaansa aina kun se tuntee hihnan kiristyvän tai kuulevan käskyn "odota". 

Koiran koulutuksessa avainsanoina ovat määrätietoisuus ja kärsivällisyys. Jokainen ulkoiluhetki on hyvä ottaa tilaisuutena opettaa koiralle taas hieman paremmin asioita, joita on treenattu. Määrätietoisella, silti aina eläimen ehdoilla tehdyllä opettamisella aikaansaadaan kivasti toimiva koirakaveri, jonka kanssa ulkoiluhetket ovat hauskoja ja turvallisia kaikille.

Minkälainen talutin pennulle?

Pentutaluttimena kevyt, esimerkiksi nailoninen talutin, jonka lukko ei ole liian painava, toimii hyvin. Pentutaluttimen pituus on hyvä silloin, kun koira pääsee hieman pidemmälle omistajastaan tehdäkseen tarpeensa rauhassa, mutta on kuitenkin helposti hallittavissa ja otettavissa lähelle. Tyypillisesti pentutaluttimien pituus vaihtelee 120–180 cm välillä.

Pienelle pennulle kelatalutin ei vielä sovi. Pennun on hyvä oppia ensin kävelemään asiallisesti perustaluttimen kanssa, sillä kelataluttimien suoma ”vapaus” vain opettaa koiralle, että on ok juoksennella eri suuntiin viiden, tai kahdeksankin metrin päässä omistajastaan. Kelataluttimien käytölle tulee aikansa myöhemmin, kunhan hihnakäyttäytymisen perusasiat on opittu kunnolla.

FINNEROn tuotteet koiranpennuille

BAMBINO-talutin on valmistettu kudotusta nauhasta, joka on erittäin pehmeä ja kevyt. Se sopii pienen pennun kanssa ulkoiluun loistavasti. TUTUSTU>

BAMBINO-panta on valmistettu kudotusta nauhasta, joka on erittäin pehmeä ja kevyt, joustava sekä miellyttävän tuntuinen koiranpennun kaulassa. Voidaan käyttää ensipantana pennuilla, sekä pienellä aikuisella koiralla. BAMBINO tuotteet uudistuvat vuonna 2022, pysy kuulolla! TUTUSTU>

LIGHT valjas on valmistettu hengittävästä ja hieman joustavasta 100% polyesteri MESH-kankaasta. Valjas on todella helppo pukea sekä riisua. Kiinnitys on selkäpuolella pikalukolla. LIGHT valjas on turvallinen vaihtoehto valjaisiin opettelevalle koiranpennulle, sillä valjaan paine asettuu tasaisesti koiran ympärille. TUTUSTU >


Kirjoittaja:
Eeva Ahervuon työura alkoi vuonna 1987 osakkuudella Töölön Eläinkaupassa, Helsingissä. Vuonna 1995 hän siirtyi Faunatar-ketjun markkinointivastaavaksi - ja työelämän uusia tuulia kaivattuaan Finneron markkinointiin vuonna 2022. Koulutukseltaan hän on pieneläinhoitaja, myös markkinoinnin puolella kirjoittajalla on lukuisia koulutuksia. Koirilla on kuitenkin ollut aivan oma paikkansa Eevan sydämessä jo yli 40 vuoden ajan.



Koiranpennun totuttaminen pantaan ja valjaaseen

Kun pieni suloinen koiranpentu saapuu taloon, on omistajalla edessään antoisa, mutta myös määrätietoisuutta ja kärsivällisyyttä vaativa aika. On aika opettaa pennulle sisäsiisteys ja monet muut perusasiat, kuten se, kuinka kaulapantaan, valjaisiin ja hihnassa taluttamiseen suhtaudutaan kauniisti.

Minkälaiset tuotteet?

Pentuaikaa varten koiralle hankitaan pentupanta ja pentutalutin. Nämä on hyvä hankkia koiralle jo ennen kuin se kotiutuu. Pentuajan panta ja talutin tulevat jäämään koiralle pieneksi, mutta aivan kuten lastenvaatteidenkin kanssa, ei näiden mukavuudesta ja laadukkuudesta tule tinkiä.
Kun koiraa opetetaan sisäsiistiksi, on tärkeää, että se viedään ulos pissille jokaisen ruokailun, leikkihetken ja nokosten jälkeen –eli monen monituista kertaa päivässä, sillä pentu ei juuri muu tee kuin syö, leikkii ja nukkuu. Pentu ei kauaa pissiään pysty pidättämään, ulos siirtymisen on syytä tapahtua reippaasti. Tällöin asiaa helpottaa, kun koiralla on käytössään nopeasti kaulaan sujautettava kaulapanta.

Suositeltavin pentupanta on kevyt, esimerkiksi nailoninen panta, joka on koiralle mahdollisimman huomaamaton. Pikalukitus on oivallinen, se auttaa pannan nopeassa pukemisessa, mutta perussolkikin toimii kyllä. Pennun pannaksi ei koskaan hankita kuristavaa tai puolikuristavaa pantaa – peruspanta on pennulle paras.

Pennulle on hyvä hankkia pentuaikaa varten myös valjaat, joita käytetään nopeaa pissitystä pidemmillä lenkeillä. Miksi molemmat? Kaulapanta toimii oivallisesti nopeilla pissityksillä, mutta valjaat ovat koiran kaulan alueen sekä selän anatomialle ergonomisemmat kuin panta. Pieni pentu on täynnä energiaa ja uteliaisuutta, se voi yllättäen singahtaa hihnan loppuun asti ojanpiennarta tutkimaan – jolloin hihnan aiheuttaman nykäisyn paine jakaantuu valjaissa kulkevan koiran kehoon tasaisemmin.

Pentutaluttimena kevyt, esimerkiksi nailoninen talutin, jonka lukko ei ole liian painava, toimii hyvin. Pienelle pennulle kelatalutin ei vielä sovi. Pennun on hyvä oppia ensin kävelemään asiallisesti perustaluttimen kanssa, sillä kelataluttimien suoma ”vapaus” opettaa koiralle, että on ok juoksennella eri suuntiin viiden, tai kahdeksankin metrin päässä omistajastaan. Kelataluttimien käytölle tulee aikansa myöhemmin, kunhan hihnakäyttäytymisen perusasiat on opittu.

Miten koira totutetaan pantaan?

Koiranpennulle panta ja muut varusteet ovat vielä vieraita ja se voi pitää niitä leluina. Omistajan tulee olla hellän määrätietoinen opettaessaan pentua siihen, kuinka varusteisiin suhtaudutaan asiallisesti. Ne eivät ole leluja, joita pentu saa mielin määrin riuhtoa ja repiä, joten niitä ei koskaan käytetä koiran kanssa leikkimiseen.

Nyrkkisääntönä koiran koulutuksessa on, ettei koulutukseen koskaan sisälly koiran läpsimistä tai muuta negatiivisuutta. Koiraa koulutetaan positiivisen vahvistamisen kautta, eli kehumalla sitä vuolaasti oikein tehdyistä asioista ja jättämällä koira täysin ilman huomiota, jos se käyttäytyy ei-toivotusti. Monelle koiralle myös pienten herkkupalojen käyttö toimii kannustimena oppimiseen.

Kun pannan käyttöä harjoitellaan ensimmäisiä kertoja, panta laitetaan pennulle mieluummin hieman liian löysälle kuin kireälle. Taluttaessa panta on sopivan kireällä, kun pannan ja kaulan väliin mahtuu kaksi aikuisen ihmisen sormea – pannan kireyttä säädetään sitä mukaa kuin pentu kasvaa.

Aluksi pantaa (tai valjaita) pidetään pennun päällä vain lyhyen ajan kerrallaan, aikaa pidennetään sitä mukaa kuin koira alkaa pantaan tottua. Kun panta ensimmäistä kertaa puetaan koiran päälle, se hyvin todennäköisesti on asiasta eri mieltä. ”Mitä kumman remmejä päälleni puetaan, yök, haluan ne pois!” Voi alkaa vimmattu kaulan rapsutus ja yritys nakertaa mokomia remeleitä, mutta kärsivällisyys palkitaan kyllä. Pennulle ei anneta huomiota ennen kuin se rauhoittuu ja toimii halutulla tavalla, jolloin onkin aika kehua sen erinomaisuutta ja palkita hieno käytös namipalalla.
Jos koira suhtautuu ennakkoluuloisesti kaulapantaan tai valjaisiin, eikä millään antaisi pukea niitä päälleen, sen annetaan nuuhkia varusteita, tarjotaan makupala, nuuhkitaan uudelleen, tarjotaan makupala kaulapannan läpi, nuuhkitaan ja tarjotaan makupala pannan läpi samalla kun panta pujotetaan koiran kaulaan. Ja kehutaan, kun koira on onnistunut toimimaan halutulla tavalla.

Kun koira antaa pannan olla kaulassaan ilman sen suurempia vastalauseita on aika opettaa, että panta voi rajoittaa koiran liikkumista. Pannasta otetaan kiinni ja tuetaan koiraa samalla rintakehästä. Pantaa vedetään kevyesti niin, että pentu tuntee pienen paineen kaulallaan. Pikkuhiljaa opetellen tämäkin tunne tulee tutuksi ja hihnassa liikkuminen helpottuu.

Koiraa ei koskaan kiskota tai nosteta pannasta, sillä kaulan alueen lihaksisto, kurkkutorvi, henkitorvi ja monet muut rakenteet voivat vahingoittua vakavasti liian voimakkaasta käsittelystä myös täysikasvuisella koiralla, saati pienellä pennulla.

Kun harjoittelua tehdään päivittäin, pentu oppii kyllä, että panta tarkoittaa vain kivoja asioita: kun kaulaan laitetaan panta tai ylle valjaat, pääsee karvakuono ulos maailmaa tutkimaan – ja mikäs sen ihanampaa! Pian pentu innostuu heti nähdessään, että ulkoilukamppeet otetaan esille ja varusteiden käytöstä tulee osa sen perusarkea.


FINNEROn tuotteet koiranpennuille


BAMBINO-panta on valmistettu kudotusta nauhasta, joka on erittäin pehmeä ja kevyt, joustava sekä miellyttävän tuntuinen koiranpennun kaulassa. Voidaan käyttää ensipantana pennuilla, sekä pienellä aikuisella koiralla. BAMBINO tuotteet uudistuvat vuonna 2022, pysy kuulolla! TUTUSTU>

LIGHT valjas on valmistettu hengittävästä ja hieman joustavasta 100% polyesteri MESH-kankaasta. Valjas on todella helppo pukea sekä riisua. Kiinnitys on selkäpuolella pikalukolla. LIGHT valjas on turvallinen vaihtoehto valjaisiin opettelevalle koiranpennulle, sillä valjaan paine asettuu tasaisesti koiran ympärille. TUTUSTU >



Kirjoittaja:
Eeva Ahervuon työura alkoi vuonna 1987 osakkuudella Töölön Eläinkaupassa, Helsingissä. Vuonna 1995 hän siirtyi Faunatar-ketjun markkinointivastaavaksi - ja työelämän uusia tuulia kaivattuaan Finneron markkinointiin vuonna 2022. Koulutukseltaan hän on pieneläinhoitaja, myös markkinoinnin puolella kirjoittajalla on lukuisia koulutuksia. Koirilla on kuitenkin ollut aivan oma paikkansa Eevan sydämessä jo yli 40 vuoden ajan.

Tarvitseeko koira heijastimen?

Kesän valoisuuden haihtuessa taakse alkaa jälleen se aika vuodesta, jolloin iltahämärä ja yön sysipimeys valtaavat vuorokaudestamme suuren osan. Suomi on muodoltaan pitkä, joten hämäryyden ja pimeyden pituus vaihtelee eri osissa maata. Etelän illat eivät lyö ajallisesti vertaa Lapin kaamokselle, mutta myös etelässä pimeää riittää syksyn ja talven aikana ehkä liiankin kanssa.

Olipa pimeää tai valoisaa, on meidän koiraihmisten marssittava kuuliaisesti kävelylle karvakuonojemme kanssa. Omaan takkiin heijastimen tai vilkkuvalon kiinnitys on monelle itsestäänselvyys, ja fiksuimmilla lenkkeilijöillä on käytössään otsalamppu ja yllään ihmisten heijastinliivitkin. Vaan muistammeko varustaa myös nelijalkaisen lenkkikaverimme siten, ettei se häviä pimeään?

Koiria on Suomessa eri arvioiden mukaan noin 800 000, kissoja reippaasti yli miljoona. Valitettavan iso osa näistä eläinystävistä ulkoilee pimeälläkin ilman minkäänlaista turvavarustusta.
Autottomalla maaseudulla heijastimen puuttuminen ei ole valtava ongelma, mutta taajamissa kulkiessa turvallisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota myös lemmikin näkövinkkelistä. Autoilijat, pyöräilijät ja muut liikenteessä kulkijat eivät välttämättä huomaa hämärään häviävää koiraa tai kissaa, jolloin onnettomuuksien riski on suuri.

Minkälaiset varusteet?

Lemmikin varustaminen pimeällä liikkumiseen ei onneksi ole hankala juttu. Markkinoilla on valtavasti erilaisia vaihtoehtoja, joiden avulla ulkoilusta voi pienellä panostuksella tehdä turvallisempaa.
Vilkkuvia huomiovaloja ja erilaisia heijastimia on helppo käyttää. Ne voi kiinnittää lemmikin varusteisiin, esimerkiksi koiran valjaisiin. Monet näistä toimivat yhtä lailla omistajalla kuin lemmikilläkin – kivasti yhteen mätsäävät heijastimet molemmille siis!
Monissa lemmikkien ulkoilutuotteissa on jo itsessään huomioitu tuotteen heijastavuus. Koiran valjaissa ja kaulapannoissa oleva heijastintere toimii erityisesti lyhytkarvaisilla lemmikeillä, kuin myös pattereilla toimiva, valoa antava vilkkupanta. Pitkäkarvaisilla koirakavereilla heijastin saattaa kadota turkin sekaan, jolloin taluttimeen punottu tai ommeltu heijastinnauha on kätevämpi. Myös kelataluttimissa on usein mukana heijastava osa.

Monissa koirien vaatteissakin heijastava ominaisuus on mukana esimerkiksi takin reunoja kiertävänä heijastintereenä.
Hyvän näkyvyyden lemmikilleen saa, kun sille hankitaan heijastava huomioliivi. Tällainen liivi on hämärälläkin huomiota herättävän kirkkaan väristä kangasta, esimerkiksi säihkyvän keltaista tai oranssia, lisäksi liivissä on varsinaiset heijastinosat, joiden avulla lemmikki osuu autoilijoiden silmiin sysipimeässäkin.

Parhaimpaan näkyvyyteen päästään eri tuotteiden yhdistelyllä, esimerkiksi heijastava talutin + huomioliivi + vilkkuvalo, tai muunlainen kombinaatio eri heijastintuotteista tekee lenkkeilystä suorastaan loistavaa!

FINNEROn huomioliivit ja muita heijastavia tuotteita:


Kirjoittaja:
Eeva Ahervuon työura alkoi vuonna 1987 osakkuudella Töölön Eläinkaupassa, Helsingissä. Vuonna 1995 hän siirtyi Faunatar-ketjun markkinointivastaavaksi - ja työelämän uusia tuulia kaivattuaan Finneron markkinointiin vuonna 2022. Koulutukseltaan hän on pieneläinhoitaja, myös markkinoinnin puolella kirjoittajalla on lukuisia koulutuksia. Koirilla on kuitenkin ollut aivan oma paikkansa Eevan sydämessä jo yli 40 vuoden ajan.

Koiran hot spot

Arkikielessä sitä kutsutaan hot spotiksi, virallisemmin sanottuna se on kostea pinnallinen ihotulehdus ja vielä virallisemmin kyseessä on pyotraumaattinen dermatiitti. Mutta mikä se siis on ja mistä se johtuu?


Mikä hot spot on?

Hot spot on koirilla kohtuullisen yleinen vaiva, mutta onneksi se on myös yleensä täysin hoidettavissa. Kyseessä on ihotulehdus, joka saa alkunsa useimmiten koiran ihon pintavauriosta. Alun alkaen syynä voi olla vaikkapa hyönteisen purema tai pistos, mutta myös esimerkiksi kipu, laiminlyöty turkinhoito tai allergiasta aiheutuva kutina voi saada koiran nuolemaan ja raapimaan itseään. Toisin sanoen mikä vain, joka saa koiran nuolemaan ja raapimaan itseään niin, että sen iho menee rikki, voi aiheuttaa bakteerien lisääntymisen kyseisellä alueella siinä määrin, että rikkoontunut iho pääsee tulehtumaan.

Hot spot on yleisintä kesäaikaan, sillä bakteerien kasvun kannalta ihanteellista on lämpö ja kosteus. Tästä syystä hot spot voi kehittyä erityisesti niille koirille, joilla turkki on hyvin tiheä, varsinkin, jos kyseinen karvakuono nauttii uimisesta. Paksu turkki ei uinnin jälkeen ihan hetkessä kuivu, ja bakteerit kiittävät.

Useimmiten hot spot ilmenee koiran korvien, kaulan ja lonkkien alueella, mutta se voi tulla mihin kohtaan tahansa – esimerkiksi peräpäähän, mikäli täydet anaalirauhaset vaivaavat koiraa ja saavat sen hinkkaamaan peräpäätään lattiaan tai nuolemaan ihon rikki. Hoitamaton ihotulehdus kutisee ja kiusaa koirakaveria, jolloin se raapii ja nuolee kutisevaa aluetta – aiheuttaen tulehdusalueen leviämisen. Pitkälle edetessään tulehdusalue voi olla hyvinkin kipeä, joten vaivaan on syytä tarttua heti, kun se huomataan.

Miten hot spot todetaan?

Hot spot on usein muodoltaan pyöreä, punaiseksi tulehtunut, jopa märkivä alue iholla. Pitkä-ja tuuheaturkkisten koirien iholta alkava hot spot voi olla vaikea havaita, jolloin hot spot voi harmiteltavan usein äityä pahaksi. Voimakkaasti tulehtunut kohta haisee pahalle ja se kutisee voimakkaasti - viimeistään koiran käytös kertoo, että jokin on vialla.

Jotta varmuus ongelmaan saadaan, on koira syytä viedä eläinlääkärille. Eläinlääkäri erottaa mikroskoopin avulla bakteerit ja sienet toisistaan ja pystyy antamaan koiralle selkeän diagnoosin, lääkityksen ja hoito-ohjeet.

Miten hot spotia voi hoitaa?

On tärkeää pitää tulehdusalue puhtaana, kuivana ja ilmavana. Tulehtuneen alueen ympäriltä voi ajella karvat pois – näin ihon pitäminen puhtaana ja ilmavana helpottuu. Tärkeää on myös, ettei koira itse pääse pahentamaan tilannetta raapimalla tai nuolemalla kutisevaa aluetta. Kaulurin tai löysästi koiran päälle puetun puuvillaisen vaatteen avulla voi estää koiraa pääsemästä tulehdusalueelle.

Ensiarvoisen tärkeää on seurata eläinlääkärin antamia ohjeita lääkityksen ja/tai lääkeshampoiden käytöstä.
Tukihoitona voidaan käyttää esimerkiksi Finnabis-pihkavoidetta.

Hot spotin hoidossa on syytä olla kärsivällinen ja hoitaa vaivaa huolellisesti niin kauan, että iho on täysin parantunut.

Hot spot – voiko sitä ennaltaehkäistä?

Hot spot on yleisintä kesällä, erityisesti paksu- ja pitkäturkkisilla koirilla. Ennaltaehkäisynä koiran iho ja turkki kuivataan jokaisen uintikerran jälkeen huolellisesti. Koiran turkki voidaan kesäaikaan myös trimmata lyhyeksi, tai ainakin harjata huolellisesti, jotta turkki pysyy mahdollisimman takuttomana ja ilmavana.

Loishäädöt on syytä pitää ajan tasalla, koiran suojaaminen punkeilta, hyttysiltä ja muilta ihoa ärsyttäviltä hyönteisiltä on tärkeää.
Korvatulehdukset, anaalirauhasvaivat, lonkkakivut, allergiat – monenlaiset asiat voivat saada koiran nuolemaan ja rapsuttelemaan itseään, joten näiden ongelmien hoitaminen on tietenkin huomioitava.

Mikäli epäilet koirallasi hot spotia, ole yhteydessä eläinlääkäriin, jotta vaiva saadaan kuriin ja koirasi voi nauttia elämästään, uimisesta ja kuumastakin kesäkaudesta ilman inhottavasti kutiavaa ihoa.

FINNEROn tuotteet Hot Spotiin

Valikoimissamme on hot spotin hoidon tukituotteeksi oivallisesti sopiva Finnabis Pihkavoide, joka on pehmeää, levittyy helposti ja tuoksuu miellyttävän metsäiselle. Koirat jättävät nuolematta salvalla käsitellyn, pihkan makuisen alueen, mikä nopeuttaa paranemista. Kuusenpihka on luonnon oma antibiootti, jota on käytetty satoja vuosia suomalaisessa kansanparannuksessa erilaisten haavojen, nirhaumien, bakteeri-, sieni-, ja hiivatulehduksien sekä muiden ihovaurioiden hoitoon. Tutustu tuotteeseen täällä >


Kirjoittaja:
Eeva Ahervuon työura alkoi vuonna 1987 osakkuudella Töölön Eläinkaupassa, Helsingissä. Vuonna 1995 hän siirtyi Faunatar-ketjun markkinointivastaavaksi - ja työelämän uusia tuulia kaivattuaan Finneron markkinointiin vuonna 2022. Koulutukseltaan hän on pieneläinhoitaja, myös markkinoinnin puolella kirjoittajalla on lukuisia koulutuksia. Koirilla on kuitenkin ollut aivan oma paikkansa Eevan sydämessä jo yli 40 vuoden ajan.

Merkkaileeko koirasi paikkoja pissalla?

Pissaa lattialla, seinillä, sohvankulmassa. Vieno virtsantuoksu kodissa. Ei kiva. Joskus näin kuitenkin on, jos uroskoira syystä tai toisesta innostuu merkkailemaan paikkoja kotona. Mutta mistä ihmeestä se johtuu? Merkkaileeko koira paikkoja ilman syytä, aikansa kuluksi, vai voisiko taustalla ollakin jotain muuta?

Sisäsiisteyskasvatus


Jos uroskoira nostelee koipeaan kaapinkulmiin ja sohvakalustoon, on hyvä aloittaa syyn etsiminen sisäsiisteydestä. Jos koiralle ei ole lainkaan opetettu sisäsiisteyttä, ei voida olettaa sen itsestään aikuisenakaan ymmärtävän, ettei omistajan antiikkisenkki ole vessa. Koiran sisäsiisteys onkin ensimmäinen asia, joka pennulle opetetaan.
Kärsivällisyys ja johdonmukaisuus ovat avainsanat, kun pennulle viestitään, ettei ole soveliasta pissiä mihin sattuu. Pentu viedään säännönmukaisesti ulos jokaisen ruokailun jälkeen, sekä aina kun se herää uniltaan. Myös vauhdikkaan leikin jälkeen on hyvä tarjota pennulle mahdollisuus pissiä ulos. Käytännössä pentua viedäänkin ulos vähän väliä, sillä sehän lähinnä syö, nukkuu ja leikkii. Sinnikäs opettaminen palkitaan, koira oppii kyllä omaan tahtiinsa, että pissit ja kakit tehdään ulos.
Mikäli tämä tärkeä oppi on jäänyt koiralta pentuaikana väliin, voi sen opettaminen kestää aikuiselle koiralle pidempään kuin pennulle, mutta lempeä, ymmärtäväinen koulutus on sen väärti.

Eroahdistus

Myös eroahdistus tai muut vastaavat käytösongelmat voivat olla sisälle pissaamisen syynä, eritoten jos ongelmaa esiintyy vain koiran ollessa kotona yksin. Koiran käytösongelmien ratkaisuun on onneksi kikkoja, joten täysin mahdotonta ei ole, että eroahdistuneisuudestakin päästään ajan kanssa kokonaan eroon.

Riittävä ulkoilu

Pääseehän koira riittävän usein ulos tarpeilleen? Koiran iästä, lenkkien pituudesta ja koiran luonteesta riippuen sopiva ulkoilutusmäärä vaihtelee jonkin verran, mutta joka tapauksessa koiran tulee päästä ulos ainakin kolme kertaa päivässä, mieluummin toki useammin. Koiran pidätyskyky ei ole rajaton, joten mikäli pissaa ilmestyy sisätuloihin erityisesti ulko-oven lähelle, on hyvä tarkistaa saako koira varmasti riittävän usein mahdollisuuden tarpeidensa tekemiseen.

Naapurin ihana tyttökoira

Koirien hajuaisti on tunnetusti vertaansa vailla. Yleensä tämä on vain hieno asia, mutta asialla on kääntöpuolensakin. Samassa asunnossa, naapurustossa, tutulla lenkkipolulla tai muualla viehkeästi juoksuajalta tuoksuva narttukoira saattaa saada lemmenkipeän uroskoiran pään pyörälle. Tällöin uros voi innostua pissalla merkkailemaan omaa reviiriään – myös sisätiloja. Tällöin uroksen käytös saattaa muullakin tavoin muuttua: rakkaussuhteesta haaveksiva sulhanen voi olla normaalia levottomampi ja syödä huonosti.

Terveydellinen syy

Olipa syy merkkailuun mikä ikinä, on tärkeää poissulkea sairauden mahdollisuus. Mikäli koira juo tavanomaista enemmän, se myös pissii enemmän. Tolkuton juominen voi olla merkki sairaudesta, jolloin käynti eläinlääkärin luona on paikallaan.
Virtsatievaivat kuten virtsatietulehdus, vanhuuden mukanaan tuomat pidätysongelmat, synnynnäiset epämuodostumat ja muut sellaiset vaivat, joille koira ei mahda mitään, vaativat aina eläinlääkärin apua. Monet vaivat saadaan kuriin esimerkiksi lääkityksellä.
Virtsankarkailusta olemme kirjoittaneet oman bloginsa, sen voit lukea täältä>

Vanhat tuoksut

Asuntoon ilmestyneet pissat on syytä siivota huolellisesti pois, sillä koira haistaa vanhat pissiviestit ja pissailee niiden päälle uusia tuoksuja. Etenkin talouksissa, joissa on useampia koiria, voi tästä kehkeytyä varsinainen kierre: kukin koira käy vuorotellen pissimässä omat merkkinsä toisen jättämien tuoksujen päälle. Lemmikkieläinliikkeissä myytäviä lemmikkitalouksien puhdistusaineita ja hajunpoistoon tarkoitettuja tuotteita kannattaa tällöin suosia.

Älä rankaise

Jos koira pissailee sisälle, on hyvä muistaa, ettei koira tietoisesti käyttäydy huonosti omistajaa ärsyttääkseen. Koira elää hetkessä ja käyttäytyy vaistojensa mukaan – pissillä merkkailu on yksi sen luontaisista toiminnoista.
Opeta koiraa lempeän kärsivällisesti ja pyydä tarvittaessa apua koirien käytökseen erikoistuneelta kouluttajalta, joka osaa vinkata oikeat vinkit juuri sinun koirasi kanssa.


FINNEROn tuotteet merkkailijoille

FINNEROn valikoimista löydät kaikenkokoisille uroskoirille sopivat urosvyöt. Nämä ovat avuksi silloin, kun uroskoira merkitsee huonekaluja, verhoja, mattoja jne. Tästä saattaa koitua niin taloudellisia kuin epähygieenisiäkin ongelmia, puhumattakaan aiheutuvasta mielipahasta.
Urosvyö on vyönmallinen, helposti puettava urossuoja. Useimmat koirat lopettavat merkkailun urosvyön ollessa päällä, kun huomaavat, ettei merkkiä tule.

Urosvyöt on valmistettu hengittävästä, mutta vettähylkivästä materiaalista, sisällä imukykyinen mikrokuitu ja reikäneulos, jossa on lisätäytteelle tasku. Joustava kanttaus suojassa myötäilee koiran liikkeitä. Materiaalit ovat pehmeitä ja mahdollisimman mukavia koiran päällä.

Mihin urosvyötä käytetään?
-
pennun sisäsiistiksi opetteluun
- sisätiloissa merkkaaville uroksille
- kyläillessä esim. muissa koiraperheissä
- virtsankarkailuun mm. vanhemmalla koiralla

Tutustu FINNEROn urosvöihin täällä >


Kirjoittaja:
Eeva Ahervuon työura alkoi vuonna 1987 osakkuudella Töölön Eläinkaupassa, Helsingissä. Vuonna 1995 hän siirtyi Faunatar-ketjun markkinointivastaavaksi - ja työelämän uusia tuulia kaivattuaan Finneron markkinointiin vuonna 2022. Koulutukseltaan hän on pieneläinhoitaja, myös markkinoinnin puolella kirjoittajalla on lukuisia koulutuksia. Koirilla on kuitenkin ollut aivan oma paikkansa Eevan sydämessä jo yli 40 vuoden ajan.

Virtsankarkailu koiralla

Virtsankarkailu on melko yleinen ongelma koirilla. Virtsankarkailu on eri asia kuin paikkojen merkkailu, sillä virtsankarkailu on niin sanotusti tahatonta virtsaamista, näin ollen koira ei todennäköisesti ole edes tietoinen koko asiasta. Merkkailusta olemme kirjoittaneet oman bloginsa, sen löydät täältä>

Virtsankarkailua voi olla minkä ikäisellä koiralla tahansa, mutta yleisintä se on keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla. Vaivaa voi olla niin uroksilla kuin naarailla, yleisintä se on steriloiduilla, isokokoisilla narttukoirilla.

Yleensä vaiva huomataan koiran nukkuessa. Virtsaa voi karata koiran ollessa sikeässä unessa, tai sen noustessa makuulta ylös. Kyseessä voi olla pienen pieni virtsatippa lattialla silloin tällöin, mutta vaiva voi olla suurempikin aiheuttaen lähes koko virtsamäärän tyhjentymiseen kerralla. Mutta mistä ihmeestä tämä johtuu?

Syitä tahattomaan virtsankarkailuun voi olla monia. Lääketieteelliset syyt voivat juontaa juurensa poikkeavuuksissa aivojen ja selkäytimen niissä osissa, jotka hallitsevat virtsarakon toimintaa. Kyseessä voi olla synnynnäinen epämuodostuma, ja etenkin vanhoilla koirilla syy voi olla virtsaa rakossa pitävien lihasten kunnon heikentyminen.

Virtsankarkailu nuorella koiralla

Nuorilla koirilla virtsan tahaton karkaaminen voi johtua synnynnäisistä epämuodostumista. Yleisin syy tähän on anatomisesti väärään paikkaan kiinnittyneet virtsanjohtimet. Virtsaputket kuljettavat virtsaa munuaisista virtsarakkoon, mutta mikäli toinen tai molemmat virtsaputket ohittavat virtsarakon ja yhdistyvät epänormaaliin paikkaan, kuten virtsaputkeen, voi tästä seurata virtsan pidätysongelma.

Virtsaputken sulkijamekanismin vajaatoiminta on toinen syy, joka voi aiheuttaa virtsankarkailua nuorelle koiralle. Tämä vaiva yleensä paranee narttukoiran ensimmäisen kiiman jälkeen.

Syitä voi olla muitakin. Neurologiset ongelmat sekä kehityshäiriöt sukupuolielimissä tai virtsarakossa ovat mahdollisia, mutta harvinaisempia syitä virtsankarkailuun.

Virtsankarkailu täysikasvuisella koiralla

Narttukoiran steriloinnilla ja virtsankarkailulla on yhteys, vaikkakaan ei ole täysin selkeästi pystytty osoittamaan, miksi nartun sterilointi lisää sulkijalihaksen vajaatoiminnan riskiä. Sterilointi aiheuttaa hormonaalisia ja hermostollisia muutoksia, jotka saattavat olla tähän syynä. Virtsaputken sulkijalihaksen kudos ohenee, lisäksi steriloinnilla saattaa olla mekaanisia vaikutuksia, jotka vaikeuttavat virtsan pidättämistä.

Ikääntyneemmän, steriloidun koiran inkontinenssi voi ilmaantua kuukausista vuosiin koiran steriloinnin jälkeen. Tällöin koira voi ulkoillessaan virtsata täysin normaalisti, mutta tiputella enemmän tai vähemmän levätessään ja noustessaan makuulta ylös. Vaiva on yleisin kookkailla narttukoirilla: keski- ja suurikokoisilla narttukoirilla on kolminkertainen riski sairastua pieniin koirarotuihin verrattuna.

Narttukoirien harvinaisempi virtsankarkailun syy on tila, jossa emätin on virtsaputken loppupään tasolla ahtautunut. Tällöin virtsaa voi koiran pissatessa jäädä emättimeen tämän kaventuneen alueen eteen ja poistua itsestään koiran noustessa makuulta ylös.

Hyvin vanhoilla koirilla täysin mahdotonta ei ole sekään, että koiravanhukselle on kehittynyt seniiliys. Tällöin koira ei hallitse virtsanpidätystään kuten nuorena – se ei yksinkertaisesti tiedä, että se pissaa.

Aina eläinlääkäriin!

Aina koiran tiputellessa virtsaa ilman syytä, on koira vietävä eläinlääkäriin perusteellisiin tutkimuksiin. Vain eläinlääkäri pystyy poissulkemaan esimerkiksi virtsakivien ja virtsatietulehduksen mahdollisuuden ja tutkimaan tarkemmin mikä on virtsankarkailun syynä.

Virtsankarkailuun on onneksi olemassa tehokkaita hoitokeinoja, joten eläinlääkärin avulla oikein hoidettuna koira voi yleensä elää täysin siistiä ja onnellista elämää.

FINNEROn tuotteet virtsankarkailuun

Virtsankarkailusta kärsivän lemmikin hoito eläinlääkärin avulla on ensiarvoisen tärkeää.

Joskus hoidon teho ei heti näy, tai hyvästäkin hoidosta huolimatta muutamia virtsatippoja saattaa lattialla silloin tällöin olla. Mikäli kodin siisteydestä on huolehdittava aivan erityisen tarkkaan esimerkiksi kodin lattialla puuhaavien, konttausikäisten lasten vuoksi, voi koiralla käyttää narttukoirien juoksuhousuja tai uroskoirien urosvyötä. Näiden avulla paikat kotona pysyvät puhtaana. Muista tällöin huolehtia siitä, että juoksuhousujen tai urosvyön kertakäyttöinen side tai muu kuivike vaihdetaan puhtaaseen riittävän usein.

Juoksuhousut ja urosvyöt eivät ole hoitokeinoja, eivätkä ne missään nimessä korvaa käyntiä eläinlääkärillä, mutta auttavat kodin sisätiloissa puhtauden kanssa.

Tutustu tuotteisiin täällä >


Kirjoittaja:
Eeva Ahervuon työura alkoi vuonna 1987 osakkuudella Töölön Eläinkaupassa, Helsingissä. Vuonna 1995 hän siirtyi Faunatar-ketjun markkinointivastaavaksi - ja työelämän uusia tuulia kaivattuaan Finneron markkinointiin vuonna 2022. Koulutukseltaan hän on pieneläinhoitaja, myös markkinoinnin puolella kirjoittajalla on lukuisia koulutuksia. Koirilla on kuitenkin ollut aivan oma paikkansa Eevan sydämessä jo yli 40 vuoden ajan.

Panta vai valjaat?

Etenkin uuden koiran omistajaa saattaa mietityttää, kumpi olisi parempi vaihtoehto karvakuonon ulkoilutukseen: kaulapanta vai valjaat. Aivan selkeää vastausta tähän ei ole, ja joissain tapauksissa on paras valita molemmat.

Koiranpennun pentupanta

Koiranpennulle on hyvä hankkia kevyt peruspanta, jonka avulla pentua voidaan sisätiloissa totuttaa kaulapantaan pitämällä pantaa koiran kaulassa aluksi lyhyitä aikoja kerrallaan. Aikaa pidennetään sitä mukaa, kuin koira tottuu pannan käyttöön. Ensi alkuun pentu voi koettaa ravistella pantaa irti ja rapsutella sitä takajalkansa avulla pois, mutta jonkin ajan kuluessa se ei enää pantaa huomaakaan.
Ensimmäistä kertaa pantaa puettaessa koiraa voi houkutella pannan lähelle tarjoamalla sille namipaloja pannan läpi. Kun koira ei aristele tulla pannan lähelle, sen voi pujottaa koiran pään yli. Pannan käyttöä on hyvä harjoitella päivittäin, kunnes koira ei enää arastele pantaa, vaan antaa pitää kiinni pannasta ja antaa poistaa pannan kauniisti kaulaltaan. Koira on fiksu kaveri, joten hyvin pian se oppii yhdistämään kaulapannan ulkoiluun, ja on selkeästi innoissaan ulos lähdöstä aina kun kaulapanta otetaan esille.


Aikuisen koiran kaulapanta

Kun aikuiselle koiralle valitaan kaulapantaa, on kiinnitettävä huomiota pannan käyttötarkoitukseen. Onko koiran mahdollista kulkea vapaana, vai pidetäänkö se hihnassa? Koiran käytös, kaulan ja pään rakenne, sekä karvapeitteen paksuuskin on huomioitava pantaa valitessa.
Vapaana kulkevalle koiralle sopii kevyt, esimerkiksi kankainen tai nailoninen kaulapanta, josta koiran voi tarvittaessa napata kiinni. Jos taas koiraa talutetaan lenkeillä kaulapantaan kytkettynä, on pannan hyvä olla leveä ja mielellään pehmustettu. Leveydeksi suositellaan pantaa, joka on koiran kahden niskanikaman levyinen.
Kovin riehakkaalle tai vetävälle aikuiselle koiralle kaulapanta ei ole suositeltava, sillä riuhtominen ja veto rasittavat koiran niskanikamia, kurkunpäätä ja muita alueita kaulan seudulla – tästä voi seurata erilaisia terveydellisiä ongelmia. Tällöin valjas on oikea valinta, sillä valjaassa paine jakautuu tasaisemmin sellaisiin alueisiin koiran kehoa, jotka kestävät painetta kaularankaa paremmin.
Kovin paksukarvaisilla koirilla, kuten collieilla, kaulapannan valinta saattaa osoittautua haasteelliseksi. Sukkulanmuotoinen, kapea pää ja paksu karvoitus kaulassa voi aiheuttaa sen, ettei kaulapanta pysy koiran kaulalla lainkaan, vaan lumpsahtaa pään yli pois pienemmästäkin vedosta. Tällöin paras valinta talutukseen on valjas.
On myös koirarotuja, joille suositaan omanlaisiaan kaulapantoja – tällaisia ovat esimerkiksi kapeakaulaiset vinttikoirat, jotka kaipaavat erittäin leveän vinttikoira-pannan.

Valjaiden hyödyt

Vaikkakin kaulapanta on kätevä ja nopea laittaa koiran ylle ulkoiluun lähdettäessä, ei se aina aja asiaansa ainoana ulkoilutusvälineenä. On koiria ja tilanteita, joissa kaulapannasta saattaa olla koiralle haittaakin. Mikäli koira säntäilee pää viidentenä jalkana, voi hihnan nykäisy aiheuttaa nopean pysähdyksen, jolloin koiran kaulan, niskan ja selän rakenteet joutuvat koville. Ulkoisia ongelmia näissä tapauksissa ovat karvan ja ihon vaurioituminen, sisäisesti ongelmia voi tulla enemmänkin: lihaksisto, nikamat, henkitorvi ja lukuisat muut koiran kaulan alueen elimet voivat voimakkaan nykäisyn vuoksi vaurioitua pahastikin. Mikäli koiralla on taipumusta vetää hihnassa tai käyttäytyä riehakkaasti, ovat hyvin istuvat valjaat kaulapantaa huomattavasti ergonomisempi, turvallisempi ja koiralle miellyttävämpi vaihtoehto.
Vetäminen ja siitä pois totuttaminen onkin sitten jo ihan oman bloginsa aihe.

Minkälaiset valjaat?

Valjasmalleja on lukuisia erilaisia ja erilaisiin tarkoituksiin suunniteltuja. On perusvaljaita, vetovaljaita, juoksuvaljaita ja vedonestovaljaita. Perusvaljaita käytetään normaaliin ulkoiluun. Perusvaljaista on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja, kuten:
- T-valjaat, joissa rintaremmi kulkee vaakatasossa koiran rintakehän päältä. T-valjaat ovat hyvin perinteinen ja suosittu vaihtoehto ja ne toimivatkin kivasti, kunhan huolehditaan, että valjaat ovat oikean kokoiset ja istuvat koiran päälle napakasti. Väärän kokoisissa valjaissa rintalastan ylittävä hihna ei välttämättä pysy paikallaan, vaan se voi nousta liian ylös painaen koiran henkitorvea.
- Y-valjaat, joissa Y:n muotoinen remmi kulkee koiran rintakehän päältä ja etutassujen välistä. Y-valjaat sopivat aktiiviseenkin ulkoiluun, sillä ne jättävät kivasti tilaa koiran lapojen ja jalkojen liikkuvuudelle. Y-valjaissa paine jakautuu tasaisesti rintakehän alueelle.
- Mesh-valjaat, joissa koira ikään kuin puetaan valjaisiin: remmien sijaan valjaat ovat kokonaan tai lähes kokonaan tukevaa kangasta
- Mesh Light-valjaat, joissa on pitkälti sama idea kuin Mesh-valjaissa, mutta kankaisen osuuden määrä on pienempi
Malleista kaksi viimeistä ovat erityisesti pienille koirille suunniteltuja.

Muunlaiset ulkoiluvarusteet

Koirille myydään myös vetovaljaita, juoksuvaljaita, vedonestovaljaita, kuonopantoja, kuristavia ja puolikuristavia kaulapantoja, sekä metallisia ketjupantoja. Näille kaikille on omat käyttötarkoituksensa ja hetkensä, eivätkä ne korvaa perustalutukseen tarkoitettua pantaa tai valjasta.
Mainittakoon, että kaikenlaisten kipua tuottavien tuotteiden, kuten piikkipannan tai sähköpannan käyttö on Suomen eläinsuojelulaissa kielletty.

FINNEROn pantoja ja valjaita


Kirjoittaja:
Eeva Ahervuon työura alkoi vuonna 1987 osakkuudella Töölön Eläinkaupassa, Helsingissä. Vuonna 1995 hän siirtyi Faunatar-ketjun markkinointivastaavaksi - ja työelämän uusia tuulia kaivattuaan Finneron markkinointiin vuonna 2022. Koulutukseltaan hän on pieneläinhoitaja, myös markkinoinnin puolella kirjoittajalla on lukuisia koulutuksia. Koirilla on kuitenkin ollut aivan oma paikkansa Eevan sydämessä jo yli 40 vuoden ajan.

Koiran juoksuaika

Koiran juoksuajaksi tai pelkäksi ”juoksuksi”, sanotaan tyttökoirien kiima-aikaa, eli aikaa, jolloin narttukoira voi tulla kantavaksi, jos se pääsee parittelemaan uroskoiran kanssa.
Uroskoirilla ei ole juoksuaikaa, vaan sukukypsäksi tultuaan ne pystyvät lisääntymään milloin vain. 

Milloin juoksuaika on?

Eri kokoisilla ja eri rotuisilla koirilla ensimmäinen juoksuaika on tyypillisesti, kun koira on 6–12 kuukautta vanha, eli silloin kun se on ohittanut pentuiän ja saavuttaa sukukypsyyden. Isokokoisilla koirilla ensimmäinen juoksu tulee yleensä vanhempana kuin pienillä roduilla, mutta eroja eri karvakuonojen kesken on paljonkin – joskus koira voi olla lähemmäs kaksivuotias, ennen kuin sen ensimmäinen juoksu alkaa.

Juoksuaikana tyttökoiran käytös voi muuttua. Se voi olla väsynyt ja hieman omissa maailmoissaan tai normaalia levottomampi, haukkua normaalia herkemmin, syödä nirsoillen ja olla ulkona erityisen kiinnostunut toisista koirista ja ulkomaailman houkuttelevista tuoksuista. Se voi myös pissailla sisätilaan, vaikkei sitä normaalisti tekisikään – koiraa voikin tällöin olla syytä ulkoiluttaa hieman useammin kuin yleensä. Kaikki nämä ovat täysin normaaleja juttuja, ja yleensä voimakkaimmillaan ensimmäisten juoksujen aikaan.

Kauanko se kestää?

Kokonaisuudessaan juoksuaika kestää kerrallaan kuukauden päivät. Juoksussa on kolme eri vaihetta: esikiima, kiima ja jälkikiima. Juoksujen välissä on lepokausi, jolloin koira ei voi tulla tiineeksi. Lepokausi kestää tyypillisesti puolisen vuotta, mutta eroja eri koirien kesken on paljon.

Juoksujen ensimmäinen vaihe on esikiima, joka kestää kolmesta päivästä reiluun kahteen viikkoon. Tänä aikana koiran sukuelimet turpoavat, munarakkulat kehittyvät ja juoksuun liittyvä verinen vuoto koiran vulvasta alkaa. On hyvin yksilöllistä, kuinka voimakasta vuoto on – joillain koirilla vuotoa ei edes huomaa, toiset sotkevat paikkoja enemmänkin. Uroskoiria narttu kiinnostaa kovasti jo tässä vaiheessa, mutta narttu ei esikiiman aikana anna urosten tehdä liian läheistä tuttavuutta, vaan torjuu kosijoiden lähentely-yritykset hanakasti. Keskenään ei esikiimaista narttua ja leikkaamatonta urosta tule kuitenkaan jättää, sillä täysin mahdotonta ei ole sekään, että uros onnistuu kuin onnistuukin astumaan nartun jo tällöin. Narttu onkin koko juoksun ajan pidettävä huolellisesti kytkettynä ja poissa urosten luota, jotta vahinkoja ei pääse tapahtumaan.

Varsinainen kiima kestää reilun viikon. Tällöin narttu on hyvinkin suotuisa kosijoilleen ja astumisen onnistuminen kaikkein todennäköisintä. Narttu voi olla hyvin kiinnostunut uroksista, se kääntää häntänsä sivuun ja seisoo kauniisti paikallaan uroksen nuuhkiessa sitä. Kiima-ajasta kuulee käytettävän sanontaa ”tärppipäivät”, ja mikäli koiralla on tarkoitus teettää pentuja, on tämä se aika, kun astutusta on viisain koittaa.

Kiiman mentyä ohitse on jälkikiiman vuoro. Tällöin turvotus ja vuoto hiljalleen häviävät. Jälkikiimassa oleva narttukoira ei enää anna uroskoirien astua itseään, vaan se torjuu kosijat pois luotaan. Narttukoira saattaa jälkikiiman aikana olla normaalia väsyneempi, tämä on normaalia. Normaalia selkeästi voimakkaampi nuoleminen, juominen, pissaaminen, saati lämmönnousu sitä vastoin eivät ole normaalia, vaan pahimmillaan kyseessä on kohtutulehdus. Tätä epäiltäessä on syytä pian ottaa yhteys eläinlääkäriin, sillä kohtutulehdus vaatii ehdottomasti eläinlääkärin hoitoa.

Jos koira on tullut juoksuista tiineeksi, se saa pennut 58–72 vuorokautta astumisesta. Jos koira ei ole tullut tiineeksi, on mahdollista, että sille tulee valeraskaus. Valeraskaudessa elimistö ikään kuin huijaa koiraa luulemaan, että se on saamassa pennut. Valeraskaus menee ohi itsestään, yleensä siitä ei tarvitse olla huolissaan. Valeraskaana oleva narttu voi kantaa lelujaan normaalia rakastavammin ympäriinsä ja tehdä leluilleen pesää. Sen nisistä voi valua maitoakin, mutta tila menee itsestään ohi, kun koiran elimistö rauhoittuu juoksuajan muutoksista.

Juoksujen välissä on lepokausi, jolloin koiran hormonitoiminta on normaalia, eikä se voi tulla tiineeksi. Ennen kuin juoksut taas alkavat.

Jos narttukoiralla ei ole tarkoitus teettää pentuja, sen voi viedä eläinlääkäriin steriloitavaksi. Tällöin koiralla ei ole juoksuaikoja lainkaan.


FINNEROn tuotteet juoksuaikaan

FINNEROn narttusuojat ovat narttukoiran juoksuajan "pikkuhousut". Narttusuoja puetaan koiran päälle, jolloin se suojaa kodin pintoja ja sisustustekstiileitä juoksuajan tahroilta niin kotona kuin kyläillessäkin. Narttusuoja sopii myös virtsankarkailun avuksi esim. leikatulla nartulla tai vanhemmalla koiralla. Narttusuojilla on erilaisia nimiä, kuten narttusuojat, narttuhousut, juoksusuojat, juoksuhousut ja juoksupöksyt.
Mikäli sinulla on narttukoira, on hyvä hankkia narttusuoja jo hyvissä ajoin, niin ehdit totuttaa koirasi housujen käyttöön jo ennen H-hetkeä. Pukemalla pöksyt koiralle pieneksi hetkeksi kerrallaan ja samalla palkitsemalla oppilasta sujuu tuleva juoksuaika kuin valssi kesällä.

Tutustu FINNEROn juoksuhousuihin täällä >


Kirjoittaja:
Eeva Ahervuon työura alkoi vuonna 1987 osakkuudella Töölön Eläinkaupassa, Helsingissä. Vuonna 1995 hän siirtyi Faunatar-ketjun markkinointivastaavaksi - ja työelämän uusia tuulia kaivattuaan Finneron markkinointiin vuonna 2022. Koulutukseltaan hän on pieneläinhoitaja, myös markkinoinnin puolella kirjoittajalla on lukuisia koulutuksia. Koirilla on kuitenkin ollut aivan oma paikkansa Eevan sydämessä jo yli 40 vuoden ajan.

Lintukoiran touhuja

Lintukoiran touhuja - Suvi Salo

Syksy, se kauan odotettu vuoden aika meidän perheessä. Silloin koirat pääsee mieli hommiinsa ja me pääsemme nauttimaan niiden tuomasta ilosta, etsiä lintuja seistäväkseen. Metsissä ja pelloilla liikkuminen syksyn hienoissa väreissä, on vaan jotain mahtavaa. Saalis ei niin tärkeää enään ole, vaan se koirien kanssa yhteinen työskentely. Vaikka onhan se hienoa saada välillä palkattua koira hienosta lintutyöstään päästämällä se noutamaan saalis ja me pääsemme nauttimaan hyvästä ateriasta.

2012 meille tuli ensimmäinen lintukoira, Gordoninsetteri uros Becu

Pari ekaa vuotta katselin ”sivusta” mieheni ja Becun edesottamuksia, niin metsästys kuin treenien osalta, niitä innolla kameralla ikuistaen, kunnes kipinä otaa itse osaa, niin metsästykseen ja harjoitteluun & koulutukseen heräsi mieleni. Metsästystutkinto suoritettiin ja oma ”räätälöity” haulikko ostettiin, joka tarkoitti, että ampumaratakin tuli tutuksi.

Ette arvakkaan kuinka sydän löi lujasti, kun se ensimmäinen kerta tuli pellolla, kun näin Becun siellä seisovan. Tiesin koiran asennosta heti, että lintu sillä oli seisonnan kohteena. Siinä sitten panokset piippuun ja aloin lähestymään Becua. Sopivan matkan päästä annoin Beculle nosto käskyn nostaa linnun ilmaan ja niinhän sieltä pusikosta nousi fasaani ilmaan ja nopeasti paikka käskyä komentamaan, sen jälkeen ammuin ja fasaani tippui peltoon. Beculle nouto käsky ja vauhdilla lähdettiin nouto töihin. Becu toi hienosti fasaanin minulle ja voi vitsit, kuinka mahtava tunne se oli. Me olimme yhdessä onnistuneet.

Becun myötä meille on tullut uusia metsästäviä ystäviä, joilla myös Gordoninsettereitä. Heidän kanssa kävimme ensimmäisen kerran pohjoisissa riekko jahdissa tunturissa. Se olikin aivan uusi ja mahtava kokemus upeine maisemineen. Ystävien kanssa on ollut hienoa viettää metsästyspäiviä erilaisissa maastoissa. Mikä mukavinta on minulle, en ole ainoa nainen, joka metsästystä harrastaa.

Jännitystä elämään on tuonut myös lintukoirakisat, joihin muutamiin olen osallistunut Becun ja Neelankin kanssa peltokoe muotona. Näiden kanssa voi käydä kokeissa metsässä, pellolla ja tunturissa. Hienointa on, kun meitä naismetsästäjiä ajatellaan järjestämällä naisille suunnattuja kokeita, joihin on matalempi kynnys osallistua koiran kanssa.

Syksyn suunnitelmia ja reissuja aloitellaan sopimaan jo kesällä

Kesäkuun toisella viikolla tuli tänä vuonna (2020) metsästysluvat myyntiin Lapin eri alueille. Tiettyinä päivinä oli eri alueet myynnissä ja siinä klo.9 lupamyynnin auettua oli todella kiire saada netin lupamyynti palvelussa ostoskoriin haluamalleen ajalle metsästyslupia. Meidänkin luvat Muonion alueelle & Hetta-Karesuvanto oli n. 10 minuutissa myyty loppuun. Meillä kävi tuuri, että saimme luvat. Sen jälkeen vahvistimme mökkivuokramme. Ei muutakuin nyt odottamaan lokakuun jahtia.

Yhdessä ja erikseen kävimme mieheni Raimon kanssa koiriamme treenailemassa metsässä ja jonkin verran lintuja löydettiin omankin seuran mailta. Minusta on hienoa, kun meillä on yhteinen harrastus ja näin sitä tulee parisuhdeaikaa vietettyä mukavan harrastuksen parissa.

Lähdimme syyskuun viimeisenä viikonloppuna ystävä porukalla Kauhajoen Kainastolle fasaanijahtiin. Siellä pääsi UKKO-huomioliivit oikeuksiinsa ja niistä oli paljon apua metsästystouhuissa. Fasaanit olivat pääsääntöisesti piiloutuneet joen ja ojanvarsien pensaikkoihin ja sieltä olikin etsiminen, missä koira lintua seisoo. Huomioliivin kirkkaat värit näkyvät hyvin pensaiden seassa ja kaksivärisenä liivinä näit heti kumpaan suuntaan sen koiran nokka näyttää, tietäen missä kohtaa se lintukin mahdollisesti oli. Koiralle nostokäskyä antamaan, että lintua ilmaan ja niinhän sieltä heinien seasta fasaani pomppasi siivilleen..

UKKO metsästysliivit

Meillä on UKKO-metsästysliivit olleet kovassa käytössä, niin metsässä, pellolla kuin tunturissakin. Niiden kanssa koirat ovat uineet leveiden ojienkin yli ja matka jatkunut lintuja etsien. Hyvin ovat pysyneet koirien päällä leveiden tarranauhojen ansiosta. Itse tykkään, että liiveissä on tarranauhat, jos koira jää johonkin kunnolla kiinni, esim. edelleen tuolta metsistä löytyy vanhoja piikkilanka aitojen jäänteitä, niin näihin kiinni jäädessään, liivit aukeaa helpommin, kuin pistolukolliset. Valitettavasti näistä piikkilangoista on ikäviä kokemuksia meillä, Becun niihin kerran itsensä loukaten.

Tätä juttua kirjoittaessani on meidän Lapin reissu takana ja mukavat muistot jäivät mieleen kuvien kera. Meillä oli lupia Muonion metsästysalueelle ja kävimme myös tunturissakin Hetta-Karesuvanto alueella. Tämä oli meidän nuorimman koiran Nitan ensimmäinen jahtireissu pohjoisiin. Oli kiva seurata nuoren koiran intoa liikkua metsässä ja pikkuhiljaa se alkoi hoksaamaan mitä sielä metsässä teimme, alkoi löytymään ihania linnun hajuja. Tunturissa Nita painatti ”hanat” auki näyttäen siltä, että tämä juokseminen on vaan niin ihanaa, tietäen että mitä sieltä kivaa sieltä voisi löytyä.

Sittenhän se vahinko neitille sattui, törmäsi Riekkoon kovassa vauhdissa ja oho..mikäs se sieltä lentoo lähti...tuumi Nita. Pillin vihellyksen kuullessaan Nita istui toviksi paikalleen, niinkuin kuuluikin. Mutta mutta...tuo valkoinen lintu lensi niin houkuttelevasti matalalla, kyllähän sille nyt pitää mennä pikkuinen matka vauhtia antamaan ja niin mentiin korvat viuhuen pikku matka Riekon perässä, ennenkuin ne korvat oli taas kuulolla, topattiin ja tultiin takaisin. Seuraava Riekko tilanne menikin neitillä paremmin ja topattiin katselemaan Riekon lentoa. Neela löysi meille n.10 Riekon parven ja sitä hienosti seisoi. Seisontaa lähestyessämme Riekot päättivätkin lähteä lentoon ampumaetäisyyden ulkopuolelta ja niin katselimme yhdessä Riekko parven lentoa kauvemmaksi meistä.

Video:
Hienoa oli seurata koirien menoa tunturissa, kuin Muonion metsissäkin ja UKKO-metsästysliivien vilkkuessa siellä ja täällä, oli koirien menoa helppo seurata. Meidän karvakamuilta hyvät suositukset liiveille annetaan..

Suvin kuvaamalta videolta näet kuinka hänen koiransa Neela nauttii metsäretkistä. Jos video ei jostain syystä näy, niin näet sen myös Youtubesta ja tästä linkistä:

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja nauttikaanhan koirienne kanssa luonnossa liikkumisesta ja yhteisestä tekemisestä.

Talvi ja koiran pukeutuminen

Pirteätä talvipäivää kaikille koirakamuille!
Nyt pureudutaan palelemiseen pakkasilla ja keinoihin pysyä lämpimänä talvisilla lenkeillä.

Kun lämpötilat ovat pakkasen puolella, saattaa koirallakin olla kylmä. Paleleva koira ei kuitenkaan aina hytise kylmästä niinkuin ihminen. Mistä sen sitten tietää, että koira palelee?

Koirien kylmänsieto vaihtelee suuresti eri rotujen välillä. Siinä missä paksuturkkiset paksulla alusvillalla varustetut koirat suorastaan rakastavat kylmää eikä pikku sadekkaan haittaa niin lyhytkarvaiset koirat kaipaavat lämmintä ylle eivätkä mielellään edes lähde ulos.
Pohjavillattomat koirat
kuten dobermannit ja bichon friseet alkavat palella herkästi ja niiden lihakset menevät kylmässä hetkessä lukkoon. Näitä koiria ei pidä jättää ulos värjöttelemään edes kauppareissun ajaksi.

Koira ei itse osaa ilmaista, että nyt palelee vaan omistajan on syytä osata lukea koirasta palelemisen tunnusmerkit:
- Paleleva koira saattaa jäykistää lihaksiaan poikkeavan paljon. Se saattaa lievästi köyristää selkäänsä ja kävellä niin sanotusti töpöttäen. Ero ei välttämättä ole edes suuri, joten sitä voi olla vaikea havaita.
- Todella selkeä palelemisen merkki on tietysti se, että koira suorastaan tärisee ja pyrkii sisälle tai suojapaikkaan. Koira saattaa myös vinkua ja olla muutenkin levoton.
- Paksuturkisellakin koiralla saattaa palella tassuja, etenkin kovilla pakkasilla. Tämän huomaa siitä, että koira nostelee tassujaan ilmaan jatkuvasti esim. pysähtyessään lenkillä tai pyrkii pysähtelemään jatkuvasti ja roikuttaa tassuja ilmassa.
- Pohjavillattomilla koirilla olisi hyvä olla lämmintä vaatetta päällä viimeistään viiden asteen pakkasilla mielummin jo enneminkin. Lenkille lähtiessä kannattaa kiinnittää huomiota myös tuuleen sillä pureva tuuli tekee ilmasta vielä kylmemmän tuntuisen kuin mitä pakkasmittari näyttää.

Valtaosa koiran kehon lämmöstä haihtuu tassujen, korvien ja hengityskanavien kautta. Pakkasilla onkin hyvä ottaa koiralle käyttöön sekä takki että tossut. Koirille löytyy laaja valikoima lämpimiä tossuja ja takkeja.

Hyvät tossut ovat joustavat ja mukautuvat koiran tassujen liikkeisiin ja niissä on riittävästi esim. tarranauhoja, joilla tossut saa kiinni. Tossujen käyttö saattaa vaatia alkuun hieman harjoittelua mutta koirat yleensä tottuvat niihin aika helposti. Muista, että et naura koiralle, kun se alkuun kävelee hassusti tossut jalassa! Erittäin suosittuja tossuja ovat olleet Halla-tossut.
Hyvä takki peittää suuret lihasryhmät eli reisilihakset, selän ja rintakehän. Hyvä takki myös pitää vettä ja tuulta ainakin hieman. Myös hyvään istuvuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Takki ja tossut olisi hyvä sovittaa ennen ostopäätöstä.

Laittakaa siis lämmintä päälle ja nauttikaa koirasi kanssa pirteistä talvikeleistä!

Tarja Nurkkala - Kemin Lemmikkitukku


Pentutreffit

Pentutreffejä on järjestetty Turun keskustan liikkeessämme jo kolmen vuoden ajan. Treffit ovat nousseet suureen suosioon, ja maanantai-iltoina punaisella matolla riittääkin vilskettä ja vipinää!

Pennut treffailevat meillä kolmessa eri kokoluokassa, jotta leikki säilyisi turvallisena. Tällöin pienimpien tai arkojen pentujen ei tarvitse joutua isompien jalkoihin, tai kokea oloaan jyrätyksi. Pennut voivat osallistua treffeille ensirokotuksesta lähtien aina siihen asti, kunnes täyttävät kuusi kuukautta.


On todella mukavaa seurata pitempään treffeillä käyvien pentujen kehityskaarta: miten aivan arkakin koira voi rohkaistua ja löytää leikin innon, sillä lajitovereitten esimerkissä on voimaa!

Positiivisten koirakohtaamisten lisäksi pennut saavat osakseen paljon lämmintä huomiota muitten pentujen omistajilta ja liikkeessä treffiaikaan asioivilta asiakkailta, sekä tietysti myös meiltä tassuklaanilaisilta.

Treffeillä solmitaan toisinaan pitempiäkin ystävyyssuhteita: monesti pennut löytävät itselleen aivan samalla aaltopituudella olevan kaverin, jonka kanssa leikkejä jatketaan myös pentutreffien ulkopuolella.

Totta kai osallistumme ilolla myös koiraperheitten pentutreffien jälkeiseen elämään. Hymy kohoaa korviin, kun liikkeeseen loikkaa riemukas kuono, oli se sitten pentu tai aikuinen, vähän vanhempi tai aivan uusikin tuttavuus!

- Sofia, TassuKlaani

Ulkoillaan yhdessä OCEAN tuplataluttimella

FINNERO OCEAN Sport Double- tuplatalutin

Kahden riistaviettisen kooikerhondje-uroksen ulkoiluttaminen vaatii valjailta sekä hihnalta kestävyyttä ja tappijalkaisen ulkoiluttajan näkökulmasta hihnan pituudella on myös merkityksensä, jotta ei itse joudu kyntämään kaikkia ojanpohjia koirien perässä. Pääsin kokeilemaan käytännössä miten kotimaisen FINNERON tuplatalutin toimisi meidän vaihtelevilla lenkkireiteillä; tien varsilla, jalankulkuväylillä, metsäpoluilla, hakkuuaukeilla, umpimetsässä.

Tuplataluttimen nerokkuushan on siinä, että kaksi hihnaa on kiinnitettu yhteen käsilenkkiin. Tähän asti käytössämme on ollut kaksi erillistä hihnaa, jotka sitten lenkin aikana kietoutuvat/punoutuvat toisiinsa miljoona ja sata kertaa, onpa koirat ne itse saaneet solmiutumaankin ja hihnoja saa sitten pyöritellä käsissään tai vahingossa toinen hihna irtoaa kädestäkin kun on tälläinen poropeukalo. Aika ajoin ohjaajan sormet ja ranteetkin on koetuksella kun toinen hihna tulee perässä/pysähtyy ja toinen hihna menee kovaa edellä. Ristivetoa, sitäpä sitä.

FINNERO OCEAN double tuplatalutin on yhdistetty käsilenkkiin metallisella kierteenpoistajalla, joka selvittää hihnojen väliset kierteet itsestään, joten punoutumisongelmaa ei tuplataluttimen kanssa juuri lainkaan. Toki etevät solmintatyöläiset onnistuvat välillä pomppimaan toistensa hihnojen ali ja yli siten että hihnoihin tulee solmu. Onneksi leveästä kangashihnasta ei synny tiukkaa solmua vaikka se pääsisikin kiristymään, joten ongelma on helposti ratkottu. Muistan nimittäin eräänkin kerran yrittäneeni avata ohueen, märkään nahkahihnaan tullutta kiristynyttä solmua ja siinä tarvittiin jo vähän aputyökalujakin löysäämiseen...

Käsilenkki
Tuplataluttimen käsilenkki on pehmustettu ja miellyttävän tuntuinen paljaassakin kädessä. Itse koin käsilenkin olevan hieman liian iso ja siksi se ei ilman käden puristamista pysy edes topparukkasen kanssa ranteessa, paljaasta kädestä puhumattakaan. Ensi alkuun kun käsilenkin kangas oli vielä uutuuden takia jäykempää, niin huomasin kävelylenkin jälkeen että kämmenen puristuslihakset olivat väsyneemmät kuin tavallisesti. Kangas on myös yllättävän liukas, joten nopeissa tempaisuissa käsilenkistä pitää olla tukeva ote, jottei koko talutin lennähdä käsistä. Käsilenkissä on heijastintereen lisäksi kätevä metallilenkit, joihin saa tarvittaessa jotain roikkumaan, esim. namipussia tai kakkapussi”telinettä”. Itse pidin alemmassa metallilenkissä lisäheijastinta ja pientä ledivaloa synkimpään vuodenaikaan. Tuplataluttimen hihnoissahan ei heijastinkangasta ole lainkaan, joten hihnoja oli itselläkin vaikeus havannoida pimeässä liikuttaessa.

Hihnaosan kangas on kevyttä ja kestävää, sekä sään että niihin kohdistuvan vedon osalta, mutta hihnan vahvikekankaasta näkyvä terereuna lähti hankauksesta purkautumaan langaksi jo kolmen viikon päivittäisen käytön jälkeen. Hihnan käyttöä se ei kuitenkaan huononna, lähinnä on vain esteettinen haitta. Sekä hihnaosien että käsilenkin kaikki ompeleet ovat 3kk:n käytön jälkeen edelleen kunnossa, joten ompeleet on tehty kestämään.

Säädettävä hihna molemmille koirille sopivaksi
Hihnaosan pituus on säädettävissä; meillä hihnat on jatkuvasti pisimmällä säädöllään eli noin 200cm:ssä. Hihnan pituuden säätämiseen ei ole mitään pikalukkoa, joten kesken lenkin en jaksaisi nähdä vaivaa, mutta ainahan ylimääräistä hihnaa saa kerättyä hetkeksi käteensäkin. Ja kevyen kangashihnan kanssa se on helpompaa kuin alkaa pujotella hihnan pituutta lyhyemmäksi. Myös hihnojen jakaantumiskohdan pystyy tarvittaessa säätämään ja nopeastikin, jos koirien olisi tarve kulkea lähekkäin toisiaan esim jossain kapeassa tilassa. Meillä tätäkään tarvetta ei ole tullut, joten molemmilla on ollut käytössään n.2metrin liikkumatila suuntaan tai toiseen.

Lukko
Hihnan lukko on pistoolimallia ja 2cm levyiseen hihnaan mielestäni yhtä kokoa liian iso. Pistoolimallin lukossa olen kokenut hankalaksi lähinnä sen, että vapautinkieleke on herkkä tarttumaan kyljikkäin kulkevan koiran valjaisiin tai metsässä kuljettaessa puunrunkoihin yms ja sitä myöten voi lukko siinä myös rikkoutua. BGP-lukossa ei ole ulkonevaa vapautinkielekettä, joten olen aiemmissa hihnoissa pitäytynyt kyseisessä lukkomallissa. Ehkä tottumiskysymyskin, mutta olen myös taannoin ollut todistamassa tilannetta, jossa pistoolilukon jousi hajosi lennättäen lukon osia taivaan tuuliin kesken lenkin ja ainoa vaihtoehto saada koira turvallisesti kotiin oli solmia hihna koiran pantaan rikkoutuneen lukon tilalle.

Summa summarum...
Tuplatalutin kokonaisuutena on ollut mainio käyttää, juuri tuon yhden käsilenkin ansiosta. Ongelma on lähinnä tullut sitten siinä, jos metsälenkillä on toinen hihna ehtinyt mennä puun toiselta puolen ja toinen toiselta puolen eikä kumpikaan hihnan päissä olevista koirista ole ollut halukas palaamaan takaisinpäin tekemään korjausliikettä :) Myös tuttujen lajitovereiden kohtaamisessa on saanut olla tarkempana etteivät tuplataluttimeen kytketyt ”nyöritä” kaveriaan... Taluttajan näkökulmasta ranteet ja sormet ovat välttyneet nyt täysin vääntymisiltä, kun ristikkäisveto kohdistuu hihnaosasta toiseen eikä pelkkään käsilenkkiin.

Tästä linkistä näet videoni, jossa ulkoilutetaan OCEAN tuplataluttimella

SNOW SPORT T-malliset valjaat
Meillä on lisäksi koirapojilla käytössä FINNERON SNOW Sport-valjaat ja ne vasta ovatkin olleet parhaat käytössä! Aiemmin olen useita vuosia käyttänyt omistamillani koirilla kotimaista tekoa olleita nahkavaljaita, mutta niissä nahka on alkanut kulumaan hankauksen takia kiinnityslenkin kohdalta puolen vuoden käytön jälkeen niin että vuoden käytön jälkeen valjaat on ollut jo tarpeen uusia, jotta eniten vetoa kokeva kiinnityslenkin osa ei katkea. FinNeron kangaspäällysteisissä valjaissa ei näy minkäänlaisia kulumia missään nyt noin 4,5 kk:n päivittäisen käytön jälkeen. Valjaat ovat istuneet koirille heti oikein hyvin ja näyttivät miellyttäviltä pitää, ehkäpä pehmustettujen kangasosiensa ansiosta. Valjaissa on eturinnassa heijastintere, joka saisi olla leveämpikin, mutta parempi tuo on kuin ei heijastinta lainkaan. Lähinnä tuollaisilla erittäin rintakarvaisilla koirilla ohut heijastintere hukkuu karvoihin ;) Ja rintakarvoista puheenollen valjaiden pehmustetut osat eivät ole tehneet takkuja turkkiin.

Valjaiden metallinen kiinnityslenkki on aika pieni, mikä toisaalta tekee siitä mukavan kevyen, mutta toisaalta juuri tuon tuplataluttimen isohko pistoolilukko oli siihen hieman hankala kiinnittää. Uskoisin, että yhtä kokoa pienempi pistoolilukko sopisi myös paremmin kiinnityslenkkiin eikä myöskään tekisi kiinnityskohdasta niin raskasta.

Ja ihan lopuksi....
Koska sekä valjaat että tuplatalutin tulivat käyttöömme aivan vuoden lopulla eivät ne ole vielä päässeet innokkaiden kesäuimareiden testiin, mutta ainakin vesi-, räntä- ja lumisateen nuo kestävät ilman turhaa vettymistä tai märkänä venymistä. Kankaiset tuotteet on helppo puhdistaa miedolla saippuavedellä tarvittassa ja ne myös kuivuvat nopeasti, mikä osaltaan estää esim. valjaiden eltaantuneen hajun.

- Nina Hakanen

Luku- ja kaverikoira Huugo

Huugo on tanskandoggi, joka toimii Suomen Kennelliiton Luku- ja Kaverikoirana.

Tapasin Huugon ensimmäisen kerran tammikuussa 2015, samantien hänen synnyttyään. Huugoa oli odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä oli lähes vuosi, kun olin menettänyt keuhkotulehdukseen edeltäjän, Huugon äidin veljen. Huugo painoi jotain 500-600 gramman väliltä - en enää muista tarkkaan vaikka niitä kirjailtiinkin ylös. Pieni valkoinen marsu vaaleanpunaisella kuonolla ja muutamalla hassulla pilkulla. Harlekiini. Mutta erittäin blondi sellainen. Minun Huugoni. En ole ikinä halunnut harlekiinia, sillä käytän lähinnä vain mustia vaatteita + valkoinen karva = painajainen. Mutta lopulta - näinhän sen piti mennä. Huugon elämän ensimmäiset 8,5 viikkoa minä vietin useita tunteja kerrallaan hänen kanssaan 1-4 päivää viikossa. Minun ensimmäinen kertani kun olen ollut "alkiosta saakka" koirani elämässä mukana. Kasvattajalle kiitos tästä, että sain olla hänen apunaan ja läsnä Huugon elämässä alusta alkaen.

Huugon perhe
Huugo kotiutui reilun 8-viikon ikäisenä, kavereinaan tuolloin oli kaksi kääpiöpinseriä Venni (s.2004) ja Laku (s.2009) ja vanha siamilainen Monza (s.1997). Kun Huugo oli puolitoista vuotias perheeseen liittyi myös velipuolensa Hemmo (s.2016). Huugolla on ollut vain muutamia ihania leikkikavereita aivan pennusta saakka (harvoja siksi, että vanhin koirani sairasti epilepsiaa ja koirakontaktit valittiin tarkoin), valitettavan moni on kuitenkin poistunut sateenkaarisillalle aivan liian aikaisin. Uskon kuitenkin ennen muuta vanhimman mummu koirani mutta myös näiden erilaisten ystäviensä olleen suuressa osassa siinä, miksi Huugo on sellainen kuin on. Lempeä, kärsivällinen, itsenäinen ja ystävällinen. Huugo on myös äärettömän hyvin ihmisiä aistiva. Joillain nämä asiat voivat mennä huuhaaksi, mutta minä olen aina tiennyt että Huugo on erityinen. Poikkeuksellisen tunteva, aistiva ja älykäs. Se miettii asioita hyvin syvällä jossain päässään ilmaisten niitä minulle ilmeillään ja eleillään (koska olen oppinut), imee jokaisen tunnetilan ympärillään olevista ja tietää senkin, milloin ihmisellä on erityistarpeita.

Kuitenkin Huugo on aina ollut uros isolla Uulla. Reilun 10kk iässä hän löysi himonsa. Ruokahalukin hävisi, mutta koskaan ei ole pullistellut eikä edes höyrynnyt narttujen perään yli-innokkaasti. Siinäpä se tuleekin, yksi varmasti Huugon parhaita puolia - itsehillintä. Huugo osaa olla, niin hyvässä kuin pahassa, hyvin hillitty. Vaikka innostuu tai jokin asia jännittäisi, ei pakka mene aivan sekaisin tai mopo lähde käsistä vaan hillitsee itsensä. Se on kyllä erittäin hyvä asia siksikin että herra on niin iso, jopa poikkeuksellisen iso rotuisekseen. Leikkimisen Tohtori Baagelström (arvonimi, yksi monista lempinimistä, jonka rakas ystäväni hänelle on antanut) lopetteli jossain siinä reilun kahden vuoden iässä, sittemmin Huugo on vähän alkanut taas kanssani leikkiä. Pehmolelut ovat varmastikin ne lempilelut, ja useampi onkin kulkenut matkassa pikkupennusta saakka - aarteitahan ei rikota. Eikä Huugo ole ikinä muutenkaan mitään ensimmäisen viikkonsa yhden crocs-tossun uudelleen muotoilun jälkeen tuhonnut, eikä edes yrittänyt. Perus vinkulelut tai lateksilelut ei ole mieleen eikä kiinnosta. Jos on pehmolelu jollain erilaisella äänellä, niin mielenkiinto herää, hyvällä tuurilla.

Huugo rakastaa talvea, eli lunta. Yksinkertaisesti lunta. Se söisi lunta vaikka aamusta iltaan. Se, että Huugo rakastaa syödä jotain ei ole hirveän yleistä. Hän on hyvin tarkka siitä, mitä suuhun voi laittaa ja miten. Lompakkoni toki on onnellinen siitä, että kokeilluista varmaan kahdeksasta merkistä (ja sitäkin useammasta laadusta) huolimatta Huugolle kelpaa vain edullinen Jahti&Vahti koiranruoka. Joko ruoka ei sovi mahalle tai herra ei siihen koske, yleensä jälkimmäinen. Ja siltikään, ruokaahan ei syödä ilman kaurapuuroa. Kaurapuuroa pitää olla, ja sitten tulee olla varovainen ettei vaan posket/huulet likaannu syödessä.. Maksalaatikko on myös kiva lisä välillä.. Makupalat on taas ihan toinen juttu. Tähän saakka Huugolle on löytynyt kaksi makupalaa/herkkua mitä hän syö, toisen näistä valmistus on lopetettu. Yksi tonnikalan makuinen oli vasta mistä olisi tykännyt, mutta vatsa oli toista mieltä. Tarkkaa hommaa, totta vie.

Vesisateessahan herra sitten taasen sulaa. Tiedättehän!? Viime elokuussa Huugo keksi ensimmäisen kerran että hei, järvestähän voisikin juoda vettä! Eikä siihen edes kuole jos vaikka tassut vähän kastuukin samalla, ajatella! Ihan muutaman hassun vuoden sekin asia vei, mutta helpottaa kovasti etenkin lämpimillä keleillä kun pääsee juomaan lenkilläkin jos vain suinkin veden äärellä ollaan. Nykyään Huugo ryntääkin vettä nähdessään niin rivakasti rantaa kohden, että joudun vauhtia toppuuttelemaan vallan. Uimaan ei silti tokikaan voi kuvitella menevänsä. Koirauimalassa on muutamia kertoja käyty mutta eihän se lempipuuhaa ole lain. Huugon kanssa olen omaksi ilokseni joskus tehnyt jälkeä ja perus tottista, mutta myönnettävä on että ne on jääneet tyystin. Ehkä tulisi niihinkin koittaa saada taas intoa, meille kummallekin. Nenästään Huugo on kuitenkin niin tarkka, että jäljellä on ollut taitava. Muutoinhan meillä ei olekaan, eikä oikein ole ollut, mitään harrastuksia, paitsi luku- ja kaverikoiratoiminta.

Tällä hetkellä kun meidän jokaisen elämää enempi vähempi sekoittaa COVID-19 tuntuu jopa hassulta alkaa kirjoittamaan näitä asioita. Laskin vasta että 250 päivää ennätti kulua lukukoira keikkojemmekin välissä! Kahdeksan kuukautta taukoa on hurjan pitkä aika koiralle, joka innostuu pelkästään työvermeidensä näkemisestä, odottaa malttamattomana autosta ulos pääsyä ja nauttii joka kerta olimmepa sitten vierailuilla kaveri- tai lukukoirakkona.

Kennelliiton luku- ja kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, josta ei makseta palkkaa tai kulukorvauksia. Toiminnassa mukana olosta saa kuitenkin paljon enemmän kuin raha - näin minä sen ajattelen, ja varmasti aikalailla kaikki kollegatkin. Vähällä vaivalla, antaen edes tunnin kuukaudessa aikaamme, Huugo voi tehdä monta ihmistä hyvin onnelliseksi. Toimintaan mukaan lähteminen on kiinnostanut minua useita vuosia, sopiva koira on vain uupunut aiemmin. Itseasiassa Huugonkin kanssa odotin pidempään, kolmivuotiaaksi, kun ns.alaikäraja on 2-vuotta. Mielestäni se oli oikea valinta, sillä herra kypsyi päässään vuodessa hyvin paljon - fiksumpaan suuntaan :D

Kun olimme käyneet kaverikoira kurssin alkuvuodesta 2018, lähdimme samantien "suorittamaan" ensimmäisiä käyntejä. Ensin minä kävin pari kertaa yksin katsomassa, kuinka kokeneemmat koirakot toimivat. Sitten menimme pari kertaa Huugon kanssa nk. peesatulle käynnille, jossa olimme muiden kaverikoirakkojen kanssa, mutta yksi kokeneempi oli paikalla koiratta ja seurasi minun ja Huugon toimintaa sivussa. Pian tulikin aika, kun käyntejä oli muutama takana, ja Huugo sai oranssin kaverikoira huivinsa, joka onkin se Kennelliiton kaverikoiran tunnusmerkki ja työvaate. Voi olla, että olemme yhäkin Pohjois-Hämeen kennelpiirissä yksi nopeimmista, jos ei nopeimpia, koirakoista jotka ovat huivin "ansainneet". Suoritimme nimittäin käynnit niin nopeasti kuin vain oli mahdollista, jotta pääsemme ”tositoimiin”. Kennelliiton Kaverikoirat voivat käydä vierailuilla korkeintaan kerran viikossa, tunnin ajan. Ohjaajan vastuulla on kuitenkin pitää huoli siitä, ettei koiraa ylikuormiteta käynneillä vaan tahdin tulee olla sopiva juuri sille koiralle. Huugo taisi aktiivisimpina aikoina käydä vierailuilla vaihtelevasti 2-4 krt kuukaudessa, riippuen millaisia kohteita oli tarjolla ja mikä sopi aikatauluihimme.

Kaverikoirat käyvät vierailuilla esimerkiksi vanhusten, kehitysvammaisten ja lasten luona erilaisissa asumisyksiköissä, toimintakeskuksissa, päiväkodeissa, kouluissa, erilaisissa tapahtumissa ja jopa sairaaloissa. Koska kohteet ovat välillä haastavia esimerkiksi kehitysvammaisten parissa, on äärettömän tärkeää että ohjaaja tuntee ja osaa lukea koiraansa. Jokainen ohjaaja noudattaa samoja toimintaperiaatteita vierailuilla salassapitovelvollisuudesta lähtien ja meille on ensiarvoisen tärkeää jokaisen turvallisuus. Turvallisuudella tarkoitamme niin asiakkaita, koiria kuin ohjaajia. Vierailuilla ei ikinä olla ilman kyseisen paikan henkilökuntaa, eikä koirakot käy vierailuilla yksin. On äärettömän tärkeää, että kaverikoira tulee toimeen muiden koirien kanssa juuri tämänkin takia. Koirakot eivät toimi yksin ja vaaratilanteita vältetään viimeiseen asti. Kirjoitan näin, koska jokaisen on kuitenkin tiedostettava että kyseessä on aina eläin, jonka ei vierailuilla ole tarkoitus toimia millään lailla käskyn alla, vaan siksi kun viihtyy ihmisten parissa ja nauttii kosketuksista. Koiran tulee myös aina olla terve, rokotettu, rekisteröity, puhdas sekä hoidettu niin kynsiä kuin turkkiakin myöden.

Kaverikoiratoiminnan lähtökohtana on, että vierailusta nauttivat ja saavat hyvän mielen kaikki osapuolet: asiakas, koira ja ohjaaja. Muistelen lämmöllä entisiä vakio vierailukohteitamme, tuttuja henkilöitä, jotka aina vain jaksoivat ilahtua kun kaverikoirat tulivat paikalle. Monissa kohteissa kaverikoirien käynti oli viikon tai kuukauden kohokohta. Meillä tuli nopeasti ns.vakiokohteita joissa kookas Huugo oli rapsuttelijoille mieluisa, se mahtui kulkemaan tilassa hyvin ja viihtyi siellä. Myös rapsuttelijoihin kiintyi tietyllä tavalla ja kohdattu on sekin tosiasia, kun joku asiakkaista poistuu keskuudestamme, eikä enää olekaan vastassa. Yhdessä kohteessamme rapsuttelijat olivat kuuroja, sokeita tai jopa molempia. Siellä muut aistit, etenkin tuntoaisti, olivat avainasemassa ja Huugo nautti kovasti tästä erityisemmästä kosketuksesta, kuin oikeasti tietäen, mitä se juuri sille ihmiselle tarkoittaa.

Ei ole automaatio että kaverikoira soveltuisi lukukoiraksi. Lukukoiran tulee malttaa olla paikoillaan rauhassa, mitä ei samalla tavalla vaadita kaverikoirana. Lukukoirat myös toimivat lähtökohtaisesti itsenäisesti, joten koira, joka ei ihan niin hirveästi toisten koirien kanssa voi toimia, saattaa olla riittävästi muita sietävä toimiakseen lukukoirana. Vaatimukset ovat samat kaikille, mutta jokainen koira arvioidaan toimintaan mukaan yksilöinä. Lukukoira käytännössä makaa paikallaan ja sille luetaan, ehkä silitellään samalla/jälkeenpäin. Kaikki eivät koske koiraan ollenkaan, vaikka lukuhetki koiran kanssa olisikin tärkeä. Lukutilanteessa useimmiten toimitaan kirjastossa, paikalla rauhallisessa tilassa on lukija, koira ja ohjaaja. Koiran ohjaaja ei puutu lukemiseen, ei neuvo eikä korjaile - toki esimerkiksi lapsen kysyessä apua saa neuvoja antaa. Maalaisjärkeä :) Lukukoiralle voi tulla lukemaan (toki voi olla paikkakohtaisia ns.rajoituksia) olitpa lapsi tai aikuinen - iälläsi ei ole mitään väliä, eikä edes kielellä, jolla haluaa lukea. Lukukoira ei arvostele lukutaitoa vaan toimii porkkanana, innosteena että lukeminen on siistiä ja kivaa kun koiraakin pääsee silittämään! Koiran läsnäolo tunnetusti rauhoittaa, tuottaa mielihyvää ja silittely hellittää stressiäkin. Monenlaista hyvää samalla lukutaitoa kehittäen ja ylläpitäen!

Lukukoirakurssin kävimme heti kesäkuussa 2018 kaverikoirakurssin jälkeen. Huugo on tehnyt keikkoja kirjastoihin Tampereella ja Hämeenkoskella, mutta eniten lukukoira hommat ennen koronaa veivät meitä koulussa, jossa pääasiassa 1-3 luokkalaiset lukivat vuorotellen luokittain. Olimme yhden kokonaisen lukukauden koulussa heti elokuusta 2018 alkaen ja tuolle ajalle mahtui lukuisia ihania, ikimuistoisia hetkiä! Yksi oppilas pelkäsi älyttömästi koiria, mistä opettajakaan ei ollut ennakkoon tietoinen. Mutta lyhyesti kerrottuna - neljännellä kerralla tämä oppilas sitten juoksikin Huugoa vastaan ja sitä halaamaan! (Tiesi että näin voi Huugolle tehdä. Nostan tässä kohdin esille, että etenkin lasten kanssa toimiessa on hyvä muistutella siitä että juuri tämä kyseinen koira on kiltti, mutta aina on kysyttävä lupa lähestyä vierasta koiraa.) Tuolloin oli yksi useista kerroista kun silmänurkkani kostui aika tavalla. Oli myös aivan ihana seurata noin pitkän ajan aikana, kuinka lapset kehittyivät, into lukutilanteeseen muuttui suuremmaksi, lukemisen tahti kiihtyi, virheetkin vähenivät - joskin en minä niihin puuttunut eikä opettajakaan tilanteessa ollut, mutta huomasin minä sen. Koulussa tein myös sydäntälämmittävän havainnon kun olimme erityistarpeita omaavien lasten luokassa. Huugo on hyvin lyhyen napanuoran minuun omaava, mutta tuolta luokasta ei ikinä ollut kiire mukaani. Minä sain mennä käytävään pukemaan ja palata oven juureen huutelemaan, josko herra mitenkään päin voisi lähteä kanssani kotiin. Tuolla koulussa toimiessamme meidän koulukäynnit olivat hyvin rutiininomaisia ja paikat sekä lapset kävivät kovin tutuiksi, mikä ilahdutti minua entisenä päiväkodin tätinä. Sairastan itse ms-tautia, joka eläkkeeni vuoksi paitsi että mahdollisti aamupäivien vierailut, on myös vienyt rakkaan ammatin minulta. Koen että näin olen saanut itsekin helpotusta siihen työn jättämään vajeeseen.

Luku- ja Kaverikoira Huugo FB sivu ja Huugon someilu alkoi joskus pari vuotta sitten. Myöhemmin myös Instagramissa kun koululaiset siitä kovasti puhuivat. Koska Huugo on jättirotuinen, poikkeuksellisen värinen ja vielä vähän isompaa sorttiakin niin saamme huomiota, halusimme tai emme. Kun toimintaan lähdimme ajattelin, että käyttäisin mielelläni tuota huomiota hyväksi toiminnan näkyvyyttä ja tunnettuutta lisätäkseni. En kuitenkaan arvannut että seuraajia ja vallan faneja tulisi näin valtavan paljon. Monen muun someilevan koiran rinnalla emme varmasti näytä juuri millekään ja hyvä näin, mutta huomio on valtavan paljon suurempaa kuin osasin edes kuvitella. Hyötyäkin on kuitenkin ollut, on ollut ihana kuulla kuinka Huugo on ollut innoittajana jollekin lähtemään koiransa kanssa toimintaan mukaan. Silloin tämä ei ole ollut turhaa. Aikaa kuitenkin someiluun menee ja käytän paljon ajatusta siihen, mitä ja miten "Huugo kirjoittaa". Alusta asti kun muodostui myös ikään kuin Huugon oma kieli, joka tietysti minun on nyt vaan koetettava aina muistaa :D

Tänä päivänä, koronan keskellä marraskuussa, kävimme muutama päivä sitten ns. siviilissä ilman Kennelliiton tunnuksia (lukukoiran työvaatteena toimii keltainen huivi) yhdellä keikalla kouluikäisten päivätoiminnassa. Yli kahdeksan kuukautta edellisen kirjastovisiitin jälkeen. Huhheijaa kuinka Huugo tykkäsi, eikä edes ollut uupunut kaksituntisen jälkeen kotona! Koska nauttii!! Hänestä kyllä huomaan jos hän ei viihdy ja senkin näkee kuinka totisesti nautti jokaisesta hetkestä. Ei auta kuin toivoa, että tilanne rauhoittuisi ja pääsisimme kaikki turvallisesti jatkamaan toimintaa ja ilahduttamaan. Meillä olisi Huugon kanssa tarkoitus etsiä uusi koulu nykyisen kodin lähettyviltä ja mahdollisesti myös kirjastokäynneillekin paikka. Vielä näitä on melko turha edes haaveilla kun toiminta on keskeytetty kokonaan tällä tietoa vuoden loppuun saakka.

Piiiitkän pitkä tauko on ollut, mutta olemme kuitenkin nauttineet kaikesta vapaasta ajastakin. Ulkoilleet paljon erilaisissa paikoissa melko haastavissakin maastoissa, olemme käyneet katsomassa nähtävyyksiä ja eri kaupungeissakin jopa. Viime kuukausina olemme viettäneet paljon kivoja hetkiä lenkkipoluilla, pelloilla ja retkillä. Huugo on käynyt valtavan monella kodalla makkaran paistossa mättäitä nuuskien ja polkuja kivuten sekä hörppinyt kymmenistä eri järvistä. Kilometrejä tulee viikossa helposti vähintään 40, joka ei sinänsä paljoa olekaan mutta minulla kun nyt on tämä ikuisuus taakkani ms-tauti. Minulla ei ole ikinä ollut koiraa, joka nauttisi näin paljon kaikesta mitä ikinä keksimmekin. Huugolle tuntuu olevan parasta yksinkertaisesti se meidän yhdessä olo, tapahtuipa se missä tahansa, vaikka vain autolla ajellen. Huugo on nykyään ainoana koirana ja nauttii kyllä jakamattomasta huomiostani täysin rinnoin. Onnekas olen kuitenkin minä, kun rinnallani on Huugon kaltainen, ainutlaatuinen koira. Lopulta hyvin yksinkertainen, vähään tyytyväinen, helposti hemmoteltavissa ja aina niin aito, lempeä ja lämmin.

Kiitos FINNEROLLE tästä tilaisuudesta kertoa toiminnasta ja Huugosta! Toivottavasti te lukijat viihdyitte tekstini parissa ja mikäli pienikin kiinnostus heräsi ja vierelläsi olisi sopiva koira, tutustu Kennelliiton sivuilla lisää ja ilmoittaudu mukaan kursseille! Toivotaan että kursseja päästäisi pian järjestämään. Voit tulla myös kysymään meiltä mikäli mieltä askarruttaa jokin, autan mielelläni minkä pystyn.

Huugo ja Ulla

Huugon touhuja voit seurata:

- Instagramissa @lukukoirahuugo
- Facebookissa @lukukoirahuugo
- tai laittaa sähköpostia: lukukoirahuugo@gmail.com

Koiran kanssa pyöräilyä

Koiran kanssa pyöräily harrastus on hyvää liikuntaa koiralle etenkin koirien kiinnipitoaikana, kunhan kelit vaan on sopivan viileitä juoksutamiseen. Pyöräilemässä käydään siis yleensä aamulla aikaisin tai illalla myöhään näin kesäisin. Ei tietenkään joka päivä. Lämpöisillä keleillä liikunta siirretään uimatouhuihin.

Itse olen aikaisemmin juoksututtanut koiraa sellaisella juoksutuslaitteella, joka tulee satulan alle kiinni. Yksi kaunis kerta pelto ojanpohjalla heinien seassa lymyili piilossa kissa, jonka koira sieltä haistoi. Sivu suunnasta kun kova kiskaisu tuli, enkä pystynyt tähän mitenkään reagoimaan, niin siinä oltiin sitten koiran&pyörän kanssa ojan pohjalla. Lääkäri reissu tästä seurasi ja sen koommin en ole uskaltanut koiraa tähän telineeseen laittaa.

Pitkän aikaa juoksutin koiraa ihan naru kädessä, josta se nykäisyssä irtosi. Eipä tämäkään loppu pelissä mikään hyvä ratkaisu ollut. Mutta näillä mentiin, että koirat sai liikuntaa ja syksyllä metsästysharrastusten alkaessa koirat eivät olisi ihan rapa kunnossa. Jaksettiin siis hakea metsästä&pellolta lintuja seistäväksi, mihin nuo meidän koirat on jalostettu.

Minulle tarjoitui hieno tilaisuus päästä testaamaan FINNERON Arctic Wolfin Bikejor juoksuohjainta joka kiinnitetään pyörän ohjaustankoon. Kuin myös Power joustotalutinta.

Pyörän keulasta lähtevä ohjaustanko lisää koirapyöräilyyn turvallisuutta huomattavasti, sillä se estää vetonarun sotkeutumisen eturenkaaseen, vaikka koira hidastaa ja vetonaru pääsee löysälle. Hyvin pystyy juoksuttamaan ihan löysälläkin hihnalla, ei tarvitse koiran koko aikaa mennä remmi suorana. Ohjain joustaa varrestaan myös koiran mentäessä sivulle ja palautuu takaisin eteen tultaessaan. Tämä todella hyvä ominaisuus.

Näillä varusteilla ja oikeaoppisella joustonarun kiinnitystavalla, jonka kiinnitin ohjaustankoon myös kiinni, saa koirapyöräilystä huomattavasti turvallisempaa. Näin ollen minulla on molemmat kädet turvallisesti tangossa kiinni ja koiran juostessa hieman sivulla tai ihan edessä, minulla on enemmän aikaa reagoida koiran menoon, jos vaikka iskee hätä kesken kaiken, taikka jänis pompottelee tien ylitse. Tätä yhdistelmää pidän itse hyvänä ratkaisuna ainakin meidän pyöräily harrastukseen.

Tärkeänä pidän myös koiria juoksuttaessani pyöräilyalustan, joka meillä on metsätiet. Onhan se hieman enemmän aikaa viepää, kun kiinnität pyörän auton perään ja ajat autolla vähän matkaa sopivaan juoksutuspaikkaan. Kovalla asfalttilla liikkuminen on kuluttavampaa koiran polkuanturoille ja nivelille, joten siksi suosimme metsäteitä. Onhan noilla metsäteillä mukavempi ajella kauniissa maisemissa ja kuunnella luonnon ääniäkin. Löytyyhän sieltä hyvin metsäojia, joista koira voi juoda ja kahlailla itseään viilentäen. Hyvähän se on koiraa välillä nesteyttää matkalla ja huili tauko tekee terää molemmillekkin..

Meillä Becu on aina ollut sellainen, ettei se suostu juoksemaan ihan pyörän vierellä, vaan haluaa juosta kauvempana. Siinäkin mielessä tämä uusi juoksuohjain joustonarun kanssa on todella toimiva yhdistelmä. Täytyy sanoa että, takaisin vanhaan juoksutus tyyliin ei palata. Tämä uusi juoksuohjain on kyllä hyvä ja meno tasaista. Samoin joustonarun pituus on hyvä meille.

Nyt meidän kelpaa nauttia meidän metsäpyöräilyreiteistä ja kunto kohoaa metsästyskautta ajatellen.

Seuraa Instagramissa ja Facebookissa

Suvi Salo Mehtosalon kennel

Työkoirakoululaisen kanssa

Kohtaamisia työkoirakoululaisen kanssa
Työtehtävissään liikkuvat hyötykoirat herättävät ympärillään usein ihastusta ja uteliaisuutta, mutta myös epämääräisiä varovaisuuden ja tietämättömyyden tunteita. Tiedän tämän hyvin myös omasta kokemuksesta, ajalta, jolloin näiden erilaisten ihmisiä avustavien työkoirien maailma tuntui kaukaiselta asialta.

Tänä päivänä arkeamme rikastuttaa tammikuussa -20 hypokoiraopintonsa aloittanut sileäkarvainen kettuterrieri Viku (Wolfheart Virginia). Vikun tehtävänä on toimia tyypin 1 diabetesta sairastavan tyttäremme omahoidon ja itsenäistymisen tukena hälyttämällä elektronisia mittareitakin tarkemmalla hajuaistillaan verensokerivaihteluja, ilmoittaen niistä tyttärelle itselleen tai tarvittaessa vanhemmalle, jopa ulkopuolisille. Diabeetikkoa avustava koira, hypokoira, tuo myös tilanteen niin vaatiessa tarvikkeita diabeetikolle – kuten sokeripitoista syötävää tai juotavaa.

Hypokoira -nimitys tulee sanasta hypoglykemia, joka tarkoittaa alhaista verensokeria.
Diabeetikoilla verensokeri saattaa laskea huomaamatta vaarallisen alas, mikä johtaa tajunnan alenemiseen, toimintakyvyttömyyteen ja pahimmillaan tajunnanmenetykseen. Hypokoira voi ilmoittaa myös korkeasta verensokeritasosta eli hyperglykemiasta ja niiden jopa hengenvaarallisista seurauksista, ketoaineista. Jokainen koira koulutetaan vastaamaan tarvitsijansa henkilökohtaisia tarpeita. Meillä pääpaino on ollut hypo-ilmaisussa, eikä syyttä; niitä on välillä koettu seitsemätkin päivässä. Vikun ilmaisutapa on pääasiassa kuonolla tuuppiminen jalkaan, mutta tilanteen pitkittyessä tulee mukaan myös järeämmät keinot, kuten ääni, etutassuilla kaivaminen ja päällä hyppiminen. Vikun tehtävä on toisin sanoen huomion herättäminen ennen kuin veren glukoosi painuu liian alas. Henkilökohtaisten avustavien koirien kummallinen käytös kannattaakin laittaa merkille, jos sellaista kohtaa, sillä joskus se on keino hakea apua. Joillakin koirilla on mukanaan esimerkiksi kotelo tai tasku, johon on kirjoitettu tietoja ihmisensä sairaudesta tai hoitamisesta kohtauksen aikana.

Viku avasi mukanaan myös monia uusia näkökulmia, joita ei koskaan tullut itse aikaisemmin kunnolla ajatelleeksi. Varmasti merkittävimmät niistä liittyivät hyötykoiraoppilaan kanssa liikkumiseen ihmisten parissa, joihin vasta oma kokemus toi parempaa ymmärrystä.

Koulutusrauha
Teoriassa on selvää, ettei mitään työtä tekeviä tai tehtäviään opettelevia koirakoita tarpeettomasti häiritä.
Monet tämän tietävät, ja monesti virka- ja muiden työkoirien valjaista tai taluttimista voi löytyäkin ihan erikseen tähän viittavia "ei saa koskea", "koulutuksessa" -merkkejä. Merkityt liivit jo itsessään ovat merkkinä työhön keskittyvästä koirasta. Työkoirien yleisestä kohtaamisetiketistä on saatavilla paljon asiatietoa ja toisaalta myös siitä, kuinka ihan kaikki koti- ja harrastuskoirat on suositeltavaa kohdata. On hyvä tiedostaa se vakiintunut käytäntö, että esimerkiksi keltaista päällään tai taluttimessaan tunnustava koira saattaa tarkoituksella signaloida suurempaa tilantarvetta ympäristölleen, syystä tai toisesta. Yleinen harhakäsitys on, että keltaisella huutomerkitty koira on aggressiivinen ja siksi kierrettävä kauempaa. Toki voi olla, mutta yhtä todennäköinen syy on myös peruskoulutuksen vaihe, rescue-koiran kotiuttaminen tai muun uuden käytösmallin opettaminen. Ehkei edes mikään edellä mainittu.

Työkoirat, kuten kaikki muutkin koulutuksessa olevat koirat, opettelevat asioita omassa tahdissaan ja luultavasti myös todella laajan skaalan erilaisia asioita. Jokaisella heistä on omat kehityskaarensa ja kenties myös haasteensa, joita saatetaan työstää vuosia. Työskentelevä koira ei ole koskaan valmis. Yleispäteviä ohjeita kaikkiin kohtaamistilanteisiin onkin, että muita koiria ei tuoda luokse vaihtamaan neniä, hihnassa ei lajitovereita tervehditä, ilman lupaa ei ihmisetkään lähesty. Annetaan rauha, ei jäädä turhaan tuijottelemaan jos on mahdollista liikkua poispäin, eikä jässähdetä tahallisesti aloilleen varsinkaan sen oman koiran kanssa. Päästetään harjoitteleva koirakko sujuvasti jatkamaan matkaa tai pois tilanteesta määrittämään itselleen sopivampaa sijaintia, jos väistäminen luontevasti vain onnistuu. Ymmärretään, että ohjaajalla on toimintaansa omat koiralähtöiset syynsä, vaikkeivat aina avaudukaan ulkopuoliselle.

Eikä ne ehkä edes näytä järkeville. Kuten ei taida näyttää esimerkiksi mörköikää taklaavalle koiralleen "imuli on hywä kaweli" -mantraa lässyttävä ohjaajakaan, joka jää silittelemään ja taputtelemaan siivousvälineitä avautuvassa ja kaikuvassa ostoskeskuksessa, koiran ihmetellessä vieressä vähintään yhtä hölmönä kuin satunnaisten ohikulkijoidenkin.

Lähtökohtaisesti siis jokaiselle toimintatavoiltaan vieraalle koirakolle tulee suoda tilaa eikä ketään lähestytä ilman lupaa, olipa tämä työliiveissä, keltaisissa huomioväreissä, tai ilman niitä. Tämä lähestyminen tarkoittaa myös koiran puhuttelua ja katsekontaktin ottamista, mitä moni ei tule ajatelleeksi.

Mutta, mikäli näyttää ettei ohjaaja ei ole täysin uppoutunut koiraansa ja keskellä silminnähden hankalaa tilannetta, oman kokemukseni perusteella hänelle saa kyllä puhua. Lupaa ihmisen puhutteluun ja kanssakäymiseen saa aina kysyä. On sallittua olla utelias ja tiedustella, silloinkin jos on jostain epävarma. Luultavasti useimmat ohjaajat, itseni mukaan lukien, jakavat mielellään tietoa ja kertovat omista kokemuksistaan, näkemyksistään sekä toiveistaan sen suhteen, kuinka on parasta toimia juuri heidän kanssaan. Vastaavasti on mukavaa kuunnella muiden ajatuksia. On luonnollista – ja näin suomalaisessa kulttuurissa jopa varsin virkistävää vaihtelua – että koirat herättävät mielenkiintoa, aiheen yhdistäessä ihmisiä ja murtaessa sosiaalisia muureja. Jos haluat ilmaista vain ihastuksesi tai tukesi, koiralle lässyttäminen ihmisen ohi on kyllä hyvin yleistä, mutta suositeltavaa se ei ole. Ohimennen suotu hymy tai näytetty peukku suoraan ohjaajalle on paras tapa, joka menee takuulla perille liioin koiran tai ihmisensä keskittymistä häiritsemättä.

Itse arvostan näitä kanssaihmisiä, jotka tiedustelevat hienovaraisesti onko koira töissä, saako meitä puhutella. Yleensä aina koira on kuin onkin duunimuudia treenaamassa, mutta itse pysähdyn useimmiten mielelläni jutustelemaan ja vastailemaan kysymyksiin. (Siis nyt kun koulutuksen tässä vaiheessa en tarvitse olla enää koko aikaa kyynärpäätäni myöten herkkupussin pohjia epätoivoisesti kaivelemassa, pitäen samalla fokusta sataprosenttisesti koirassa ja ympäristön lukemattomissa muuttujissa. Kovin on tuoreessa muistissa sekin aika, jolloin tuntui mahdottomalta pysähtyä ketään edes tervehtimään – suunnilleen lentäessämme koiran kanssa tilanteiden läpi, herkut käsistä joka ilmansuuntaan sinkoillen. Itse asiassa joissain asioissa harrastamme samaa matalakiitoa yhä edelleen...)

Silloin tällöin meiltä tullaan kysymään, voisiko omalla toiminnallaan olla meille jotenkin hyödyksi, tai vastaavasti aiheuttaako jokin haittaa. Monta kertaa olemme saaneetkin spontaaneja treenitilanteita aikaiseksi ulkopuolisten avustuksella. Joskus taas kaupan henkilökunta on esimerkiksi halunnut informoida sisään tulevia asiakkaitaan heidän tiloissaan harjoittelevasta hypokoiraoppilaasta, mikä tuottaa meille hiukan enemmän työskentelyrauhaa ja tiedottaminen palvelee vastaavasti myös asiakkaita. Olen ottanutkin tavaksi ottaa yleensä etukäteen yhteyttä paikkaan, jonne suunnittelen treenireissua, jotta paikan päällä voin keskittyä olennaiseen. Silloin henkilökunta on tietoinen siitä mitä olemme tekemässä ja millaista häiriötä saatamme mahdollisesti aiheuttaa. Esimerkiksi hypojen ilmaisuharjoitus voi muuttaa koiran käytöstä sen verran paljon, että se herättää ylimääräistä huomiota vaikkapa kirjaston kaltaisissa olosuhteissa.

Toisaalta on tärkeää, ettei elämää tai toimintaa lopeteta harjoittelevan koiran ympärillä, kaiken kuuluu jatkua normaalisti. Yhteiskuntakelpoiseksi sukeutuva koirakansalainen sopeutuu olosuhteisiin ja muuttuviin, erilaiseen tilanteisiin opittuaan sietämään monenlaisia häiriöitä mahdollisimman kontrolloitujen, suunniteltujen ja malttia kasvattavien harjoitusten avulla, omien valmiuksiensa tahdissa. Vastaavasti yhteiskuntakelpoisuutta tavoitteleva ohjaaja osaa lukea koiraansa, erilaisia tilanteita, ottaa ne haltuunsa ja sanoittaa tarpeensa selkeästi – tuoden esiin myös omat rajansa ja rajallisuutensa.

Itsekin vasta näin nelikymppisenä opin sanomaan ihmisille 'ei' .Kiitos tämän koiran, jonka keskittymistä ja suoriutumiseen vaadittavia rajoja oli sattuneesta syystä rohkaistuttava suojaamaan, omiani siinä ohella.

Monien muuttujien maailma
Kaikki ei kuitenkaan ole ennakoitavissa, joten aina on ja tulee olemaan vastassa myös yllätyksiä. On paljon heitä, jotka eivät edes huomaa tai näe, että koira on koulutuksessa tai töissä. Lapset eivät luonnollisestikaan tätä ymmärrä. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa ja ylipäätään koirien kanssa sattuu monenlaisia arviointivirheitä – puolin ja toisin – ja lisäksi voi tulla vastaan asenneongelmia ja väärinkäsityksiäkin. Me ohjaajat olemme tavan tallaajia ja koirat tavallisia hännänheiluttajia, joilla on vain paljon taitoja omassa kuplassamme opeteltavana ja huomioitavana.

Ehkä haluasimme ottaa huomioon muita ihmisiä enemmänkin, kommunikoida ja oikoa käsityksiä, mutta se ei vain onnistu, emme ehdi tai yksinkertaisesti huomaa tehdä sitä ajoissa. Saatamme antaa koiraan keskittyessämme jopa tylyn kuvan. Kuten esimerkkinä omakohtainen kokemus taannoin eräässä kaupassa, jossa ahtaalla käytävällä tuli eteen useita tiiviitä ohituksia turvaväleistä välittämättä. Kohdallemme muodostui hetkellisesti rypäs, jossa aivan meidän vierestä kulki useita ihmisiä yhtenä virtana. Eräällä heistä oli kädessään lähes piilossa jokin kettuterrierin mielenkiinnon nanosekunnissa virittävä avaimenperä tai muu vastaava houkutteleva (lue: kissanlelua erehdyttävästi muistuttava) esine, jonka kohdalla kokelaamme nousi takatassuilleen yltääkseen sitä haistelemaan. Jos olisin huomannut ennakoida, olisin ehtinyt sanomaan rauhallisesti kannustaen käskyn 'ohi', joka tarkoittaa meillä yleistä luopumiskäskyä. Mutta en ehtinyt tekemään mitään, joten ohittamiskäsky tuli senkin edestä napakasti ja hämmentyneen painokkaasti, auttamattomasti ainakin sen sekunnin myöhässä.

"OHI!"
Tämä nainen, joka rauhallisesti kulki vierestämme esine käsissään ja kohdallamme joutui hieman jarruttelemaan entisestään, sävähti ja kiskaisi kätensä pois. Myöhemmin autoon päästyämme oma jälkikasvu kertoi naisen napanneen lastaan olkapäistä tapahtuneen jälkeen, ja lähteneen kiiruhtamaan hyllyvälistä kauemmas samalla lastaan hoputtaen. Lapset uskoivat naisen jääneen luuloon, että tuo säikäyttänyt rähkämäntin kokoinen territyttö syö hänet, ennen kuin minä menin väliin estämään sankarillisella huudahduksellani tämän tradegian eskaloitumisen.

Mutta, enemmän kuin tuota karrikoidun mielikuvan mahdollisuutta, epäilen henkilön säikähtäneen minua ja omaa reaktiotani. Aivan ymmärrettävästi. Pahoittelut, sinä tuntematon vastaantulija. Olisinpa ymmärtänyt edes pahoitella, varsinkin kun luultavasti jäit miettimään teitkö itse jotakin väärin ja huudahdinko myös sinulle. Itse asiassa saatoin katsahtaa sinua juuri sillä hetkellä, kun suuni avasin. Ehkä et edes huomannut koko koiraa, ennen kuin kohdallasi sille ääneen kajahdin ja koira oli ottamassa selvää sormiesi väleissä pilkottavasta mysteeriesineestä. Olisin varmasti hypännyt sijassasi kattoon itsekin. Toivottavasti jälkikäteen olet ymmärtänyt, että koiraanihan siinä tietenkin käskytin ja näitä tällaisia välillä vain sattuu.

Josta päästään myös asian toiseen puoleen: Koirapelkokin on todellista.
Pyritään siis huomioimaan toisemme ja erilaiset tarpeet – koirilla tai ilman. Ja etenkin nyt niiden koirien kanssa, karvoihin tai statukseen katsomatta. Annetaan tilaa, kunnioitetaan rajoja, toiveita ja jokaisen erilaisia vaiheita. Kysytään lupaa, luetaan ja ennakoidaan muiden aikomuksia, tarkkaillaan tilanteita, sen sijaan että mentäisiin tilanteisiin aina oma etu, tottumus tai mukavuus etusijalla. Joustetaan, väistetään, sovelletaan ja ylläpidetään sujuvuutta. Otetaan asioista, etiketeistä ja käytännöistä selvää, vältetään tekemästä johtopäätöksiä vain omasta kokemuskulmasta käsin. Tiedostetaan, että aina on monia erilaisia tilanteita ja lähtökohtia.

Mari Lindholm
Viku on Hypokoira ry:n hypokoirakokelas.
Seuraa Vikun tiliä Instagramissa: @hypokoirakokelas_viku

Lisätietoja hypokoirista ja hypokoirakoulutuksesta löytyy sivuilta:

Ostoskorisi on tyhjä

Toimitusehdot

Asiointi

Finnero.fi ja finnero.com verkkokaupasta voi tilata ainoastaan rekisteröitymällä asiakkaaksi. Asiakkaaksi voit rekisteröityä vain silloin, kun sinulla on yritys, jolla on y-tunnus. Hyväksymme sinut asiakkaaksemme täytettyäsi tiedot rekisteröitymislomakkeelle. Rekisteröitymisesi jälkeen tilisi hyväksytään 24 tunnin aikana, jolloin näet tuotteiden hinnat sekä pystyt tilaamaan. Lähetämme sinulle kirjautumistunnukset sähköpostiisi.

Tilauksen voi tehdä sähköpostitse info@finnero.com tai luodun asiakastilin kautta verkkokaupassa. Asiakastililtäsi voit seurata tehtyjen tilauksien käsittelyä, toimitusta sekä tilaushistoriaa.

Rekisteröitymisen yhteydessä henkilötiedot kerätään ja tallennetaan asiakasrekisteriimme. Asiakasrekisteristä voi erota milloin tahansa ilmoittamalla siitä asiakaspalveluumme. Emme luovuta tietoja ulkopuolisille. Tietojasi voidaan käyttää omaan sähköiseen suoramarkkinointiimme. Sähköisen uutiskirjeemme voit perua milloin tahansa uutiskirjeen lopussa olevasta peruutuslinkistä.