Huugo on tanskandoggi, joka toimii Suomen Kennelliiton Luku- ja Kaverikoirana.

Tapasin Huugon ensimmäisen kerran tammikuussa 2015, samantien hänen synnyttyään. Huugoa oli odotettu kuin kuuta nousevaa, sillä oli lähes vuosi, kun olin menettänyt keuhkotulehdukseen edeltäjän, Huugon äidin veljen. Huugo painoi jotain 500-600 gramman väliltä - en enää muista tarkkaan vaikka niitä kirjailtiinkin ylös. Pieni valkoinen marsu vaaleanpunaisella kuonolla ja muutamalla hassulla pilkulla. Harlekiini. Mutta erittäin blondi sellainen. Minun Huugoni. En ole ikinä halunnut harlekiinia, sillä käytän lähinnä vain mustia vaatteita + valkoinen karva = painajainen. Mutta lopulta - näinhän sen piti mennä. Huugon elämän ensimmäiset 8,5 viikkoa minä vietin useita tunteja kerrallaan hänen kanssaan 1-4 päivää viikossa. Minun ensimmäinen kertani kun olen ollut "alkiosta saakka" koirani elämässä mukana. Kasvattajalle kiitos tästä, että sain olla hänen apunaan ja läsnä Huugon elämässä alusta alkaen.

Huugon perhe
Huugo kotiutui reilun 8-viikon ikäisenä, kavereinaan tuolloin oli kaksi kääpiöpinseriä Venni (s.2004) ja Laku (s.2009) ja vanha siamilainen Monza (s.1997). Kun Huugo oli puolitoista vuotias perheeseen liittyi myös velipuolensa Hemmo (s.2016). Huugolla on ollut vain muutamia ihania leikkikavereita aivan pennusta saakka (harvoja siksi, että vanhin koirani sairasti epilepsiaa ja koirakontaktit valittiin tarkoin), valitettavan moni on kuitenkin poistunut sateenkaarisillalle aivan liian aikaisin. Uskon kuitenkin ennen muuta vanhimman mummu koirani mutta myös näiden erilaisten ystäviensä olleen suuressa osassa siinä, miksi Huugo on sellainen kuin on. Lempeä, kärsivällinen, itsenäinen ja ystävällinen. Huugo on myös äärettömän hyvin ihmisiä aistiva. Joillain nämä asiat voivat mennä huuhaaksi, mutta minä olen aina tiennyt että Huugo on erityinen. Poikkeuksellisen tunteva, aistiva ja älykäs. Se miettii asioita hyvin syvällä jossain päässään ilmaisten niitä minulle ilmeillään ja eleillään (koska olen oppinut), imee jokaisen tunnetilan ympärillään olevista ja tietää senkin, milloin ihmisellä on erityistarpeita.

Kuitenkin Huugo on aina ollut uros isolla Uulla. Reilun 10kk iässä hän löysi himonsa. Ruokahalukin hävisi, mutta koskaan ei ole pullistellut eikä edes höyrynnyt narttujen perään yli-innokkaasti. Siinäpä se tuleekin, yksi varmasti Huugon parhaita puolia - itsehillintä. Huugo osaa olla, niin hyvässä kuin pahassa, hyvin hillitty. Vaikka innostuu tai jokin asia jännittäisi, ei pakka mene aivan sekaisin tai mopo lähde käsistä vaan hillitsee itsensä. Se on kyllä erittäin hyvä asia siksikin että herra on niin iso, jopa poikkeuksellisen iso rotuisekseen. Leikkimisen Tohtori Baagelström (arvonimi, yksi monista lempinimistä, jonka rakas ystäväni hänelle on antanut) lopetteli jossain siinä reilun kahden vuoden iässä, sittemmin Huugo on vähän alkanut taas kanssani leikkiä. Pehmolelut ovat varmastikin ne lempilelut, ja useampi onkin kulkenut matkassa pikkupennusta saakka - aarteitahan ei rikota. Eikä Huugo ole ikinä muutenkaan mitään ensimmäisen viikkonsa yhden crocs-tossun uudelleen muotoilun jälkeen tuhonnut, eikä edes yrittänyt. Perus vinkulelut tai lateksilelut ei ole mieleen eikä kiinnosta. Jos on pehmolelu jollain erilaisella äänellä, niin mielenkiinto herää, hyvällä tuurilla.

Huugo rakastaa talvea, eli lunta. Yksinkertaisesti lunta. Se söisi lunta vaikka aamusta iltaan. Se, että Huugo rakastaa syödä jotain ei ole hirveän yleistä. Hän on hyvin tarkka siitä, mitä suuhun voi laittaa ja miten. Lompakkoni toki on onnellinen siitä, että kokeilluista varmaan kahdeksasta merkistä (ja sitäkin useammasta laadusta) huolimatta Huugolle kelpaa vain edullinen Jahti&Vahti koiranruoka. Joko ruoka ei sovi mahalle tai herra ei siihen koske, yleensä jälkimmäinen. Ja siltikään, ruokaahan ei syödä ilman kaurapuuroa. Kaurapuuroa pitää olla, ja sitten tulee olla varovainen ettei vaan posket/huulet likaannu syödessä.. Maksalaatikko on myös kiva lisä välillä.. Makupalat on taas ihan toinen juttu. Tähän saakka Huugolle on löytynyt kaksi makupalaa/herkkua mitä hän syö, toisen näistä valmistus on lopetettu. Yksi tonnikalan makuinen oli vasta mistä olisi tykännyt, mutta vatsa oli toista mieltä. Tarkkaa hommaa, totta vie.

Vesisateessahan herra sitten taasen sulaa. Tiedättehän!? Viime elokuussa Huugo keksi ensimmäisen kerran että hei, järvestähän voisikin juoda vettä! Eikä siihen edes kuole jos vaikka tassut vähän kastuukin samalla, ajatella! Ihan muutaman hassun vuoden sekin asia vei, mutta helpottaa kovasti etenkin lämpimillä keleillä kun pääsee juomaan lenkilläkin jos vain suinkin veden äärellä ollaan. Nykyään Huugo ryntääkin vettä nähdessään niin rivakasti rantaa kohden, että joudun vauhtia toppuuttelemaan vallan. Uimaan ei silti tokikaan voi kuvitella menevänsä. Koirauimalassa on muutamia kertoja käyty mutta eihän se lempipuuhaa ole lain. Huugon kanssa olen omaksi ilokseni joskus tehnyt jälkeä ja perus tottista, mutta myönnettävä on että ne on jääneet tyystin. Ehkä tulisi niihinkin koittaa saada taas intoa, meille kummallekin. Nenästään Huugo on kuitenkin niin tarkka, että jäljellä on ollut taitava. Muutoinhan meillä ei olekaan, eikä oikein ole ollut, mitään harrastuksia, paitsi luku- ja kaverikoiratoiminta.

Tällä hetkellä kun meidän jokaisen elämää enempi vähempi sekoittaa COVID-19 tuntuu jopa hassulta alkaa kirjoittamaan näitä asioita. Laskin vasta että 250 päivää ennätti kulua lukukoira keikkojemmekin välissä! Kahdeksan kuukautta taukoa on hurjan pitkä aika koiralle, joka innostuu pelkästään työvermeidensä näkemisestä, odottaa malttamattomana autosta ulos pääsyä ja nauttii joka kerta olimmepa sitten vierailuilla kaveri- tai lukukoirakkona.

Kennelliiton luku- ja kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, josta ei makseta palkkaa tai kulukorvauksia. Toiminnassa mukana olosta saa kuitenkin paljon enemmän kuin raha - näin minä sen ajattelen, ja varmasti aikalailla kaikki kollegatkin. Vähällä vaivalla, antaen edes tunnin kuukaudessa aikaamme, Huugo voi tehdä monta ihmistä hyvin onnelliseksi. Toimintaan mukaan lähteminen on kiinnostanut minua useita vuosia, sopiva koira on vain uupunut aiemmin. Itseasiassa Huugonkin kanssa odotin pidempään, kolmivuotiaaksi, kun ns.alaikäraja on 2-vuotta. Mielestäni se oli oikea valinta, sillä herra kypsyi päässään vuodessa hyvin paljon - fiksumpaan suuntaan :D

Kun olimme käyneet kaverikoira kurssin alkuvuodesta 2018, lähdimme samantien "suorittamaan" ensimmäisiä käyntejä. Ensin minä kävin pari kertaa yksin katsomassa, kuinka kokeneemmat koirakot toimivat. Sitten menimme pari kertaa Huugon kanssa nk. peesatulle käynnille, jossa olimme muiden kaverikoirakkojen kanssa, mutta yksi kokeneempi oli paikalla koiratta ja seurasi minun ja Huugon toimintaa sivussa. Pian tulikin aika, kun käyntejä oli muutama takana, ja Huugo sai oranssin kaverikoira huivinsa, joka onkin se Kennelliiton kaverikoiran tunnusmerkki ja työvaate. Voi olla, että olemme yhäkin Pohjois-Hämeen kennelpiirissä yksi nopeimmista, jos ei nopeimpia, koirakoista jotka ovat huivin "ansainneet". Suoritimme nimittäin käynnit niin nopeasti kuin vain oli mahdollista, jotta pääsemme ”tositoimiin”. Kennelliiton Kaverikoirat voivat käydä vierailuilla korkeintaan kerran viikossa, tunnin ajan. Ohjaajan vastuulla on kuitenkin pitää huoli siitä, ettei koiraa ylikuormiteta käynneillä vaan tahdin tulee olla sopiva juuri sille koiralle. Huugo taisi aktiivisimpina aikoina käydä vierailuilla vaihtelevasti 2-4 krt kuukaudessa, riippuen millaisia kohteita oli tarjolla ja mikä sopi aikatauluihimme.

Kaverikoirat käyvät vierailuilla esimerkiksi vanhusten, kehitysvammaisten ja lasten luona erilaisissa asumisyksiköissä, toimintakeskuksissa, päiväkodeissa, kouluissa, erilaisissa tapahtumissa ja jopa sairaaloissa. Koska kohteet ovat välillä haastavia esimerkiksi kehitysvammaisten parissa, on äärettömän tärkeää että ohjaaja tuntee ja osaa lukea koiraansa. Jokainen ohjaaja noudattaa samoja toimintaperiaatteita vierailuilla salassapitovelvollisuudesta lähtien ja meille on ensiarvoisen tärkeää jokaisen turvallisuus. Turvallisuudella tarkoitamme niin asiakkaita, koiria kuin ohjaajia. Vierailuilla ei ikinä olla ilman kyseisen paikan henkilökuntaa, eikä koirakot käy vierailuilla yksin. On äärettömän tärkeää, että kaverikoira tulee toimeen muiden koirien kanssa juuri tämänkin takia. Koirakot eivät toimi yksin ja vaaratilanteita vältetään viimeiseen asti. Kirjoitan näin, koska jokaisen on kuitenkin tiedostettava että kyseessä on aina eläin, jonka ei vierailuilla ole tarkoitus toimia millään lailla käskyn alla, vaan siksi kun viihtyy ihmisten parissa ja nauttii kosketuksista. Koiran tulee myös aina olla terve, rokotettu, rekisteröity, puhdas sekä hoidettu niin kynsiä kuin turkkiakin myöden.

Kaverikoiratoiminnan lähtökohtana on, että vierailusta nauttivat ja saavat hyvän mielen kaikki osapuolet: asiakas, koira ja ohjaaja. Muistelen lämmöllä entisiä vakio vierailukohteitamme, tuttuja henkilöitä, jotka aina vain jaksoivat ilahtua kun kaverikoirat tulivat paikalle. Monissa kohteissa kaverikoirien käynti oli viikon tai kuukauden kohokohta. Meillä tuli nopeasti ns.vakiokohteita joissa kookas Huugo oli rapsuttelijoille mieluisa, se mahtui kulkemaan tilassa hyvin ja viihtyi siellä. Myös rapsuttelijoihin kiintyi tietyllä tavalla ja kohdattu on sekin tosiasia, kun joku asiakkaista poistuu keskuudestamme, eikä enää olekaan vastassa. Yhdessä kohteessamme rapsuttelijat olivat kuuroja, sokeita tai jopa molempia. Siellä muut aistit, etenkin tuntoaisti, olivat avainasemassa ja Huugo nautti kovasti tästä erityisemmästä kosketuksesta, kuin oikeasti tietäen, mitä se juuri sille ihmiselle tarkoittaa.

Ei ole automaatio että kaverikoira soveltuisi lukukoiraksi. Lukukoiran tulee malttaa olla paikoillaan rauhassa, mitä ei samalla tavalla vaadita kaverikoirana. Lukukoirat myös toimivat lähtökohtaisesti itsenäisesti, joten koira, joka ei ihan niin hirveästi toisten koirien kanssa voi toimia, saattaa olla riittävästi muita sietävä toimiakseen lukukoirana. Vaatimukset ovat samat kaikille, mutta jokainen koira arvioidaan toimintaan mukaan yksilöinä. Lukukoira käytännössä makaa paikallaan ja sille luetaan, ehkä silitellään samalla/jälkeenpäin. Kaikki eivät koske koiraan ollenkaan, vaikka lukuhetki koiran kanssa olisikin tärkeä. Lukutilanteessa useimmiten toimitaan kirjastossa, paikalla rauhallisessa tilassa on lukija, koira ja ohjaaja. Koiran ohjaaja ei puutu lukemiseen, ei neuvo eikä korjaile - toki esimerkiksi lapsen kysyessä apua saa neuvoja antaa. Maalaisjärkeä :) Lukukoiralle voi tulla lukemaan (toki voi olla paikkakohtaisia ns.rajoituksia) olitpa lapsi tai aikuinen - iälläsi ei ole mitään väliä, eikä edes kielellä, jolla haluaa lukea. Lukukoira ei arvostele lukutaitoa vaan toimii porkkanana, innosteena että lukeminen on siistiä ja kivaa kun koiraakin pääsee silittämään! Koiran läsnäolo tunnetusti rauhoittaa, tuottaa mielihyvää ja silittely hellittää stressiäkin. Monenlaista hyvää samalla lukutaitoa kehittäen ja ylläpitäen!

Lukukoirakurssin kävimme heti kesäkuussa 2018 kaverikoirakurssin jälkeen. Huugo on tehnyt keikkoja kirjastoihin Tampereella ja Hämeenkoskella, mutta eniten lukukoira hommat ennen koronaa veivät meitä koulussa, jossa pääasiassa 1-3 luokkalaiset lukivat vuorotellen luokittain. Olimme yhden kokonaisen lukukauden koulussa heti elokuusta 2018 alkaen ja tuolle ajalle mahtui lukuisia ihania, ikimuistoisia hetkiä! Yksi oppilas pelkäsi älyttömästi koiria, mistä opettajakaan ei ollut ennakkoon tietoinen. Mutta lyhyesti kerrottuna - neljännellä kerralla tämä oppilas sitten juoksikin Huugoa vastaan ja sitä halaamaan! (Tiesi että näin voi Huugolle tehdä. Nostan tässä kohdin esille, että etenkin lasten kanssa toimiessa on hyvä muistutella siitä että juuri tämä kyseinen koira on kiltti, mutta aina on kysyttävä lupa lähestyä vierasta koiraa.) Tuolloin oli yksi useista kerroista kun silmänurkkani kostui aika tavalla. Oli myös aivan ihana seurata noin pitkän ajan aikana, kuinka lapset kehittyivät, into lukutilanteeseen muuttui suuremmaksi, lukemisen tahti kiihtyi, virheetkin vähenivät - joskin en minä niihin puuttunut eikä opettajakaan tilanteessa ollut, mutta huomasin minä sen. Koulussa tein myös sydäntälämmittävän havainnon kun olimme erityistarpeita omaavien lasten luokassa. Huugo on hyvin lyhyen napanuoran minuun omaava, mutta tuolta luokasta ei ikinä ollut kiire mukaani. Minä sain mennä käytävään pukemaan ja palata oven juureen huutelemaan, josko herra mitenkään päin voisi lähteä kanssani kotiin. Tuolla koulussa toimiessamme meidän koulukäynnit olivat hyvin rutiininomaisia ja paikat sekä lapset kävivät kovin tutuiksi, mikä ilahdutti minua entisenä päiväkodin tätinä. Sairastan itse ms-tautia, joka eläkkeeni vuoksi paitsi että mahdollisti aamupäivien vierailut, on myös vienyt rakkaan ammatin minulta. Koen että näin olen saanut itsekin helpotusta siihen työn jättämään vajeeseen.

Luku- ja Kaverikoira Huugo FB sivu ja Huugon someilu alkoi joskus pari vuotta sitten. Myöhemmin myös Instagramissa kun koululaiset siitä kovasti puhuivat. Koska Huugo on jättirotuinen, poikkeuksellisen värinen ja vielä vähän isompaa sorttiakin niin saamme huomiota, halusimme tai emme. Kun toimintaan lähdimme ajattelin, että käyttäisin mielelläni tuota huomiota hyväksi toiminnan näkyvyyttä ja tunnettuutta lisätäkseni. En kuitenkaan arvannut että seuraajia ja vallan faneja tulisi näin valtavan paljon. Monen muun someilevan koiran rinnalla emme varmasti näytä juuri millekään ja hyvä näin, mutta huomio on valtavan paljon suurempaa kuin osasin edes kuvitella. Hyötyäkin on kuitenkin ollut, on ollut ihana kuulla kuinka Huugo on ollut innoittajana jollekin lähtemään koiransa kanssa toimintaan mukaan. Silloin tämä ei ole ollut turhaa. Aikaa kuitenkin someiluun menee ja käytän paljon ajatusta siihen, mitä ja miten "Huugo kirjoittaa". Alusta asti kun muodostui myös ikään kuin Huugon oma kieli, joka tietysti minun on nyt vaan koetettava aina muistaa :D

Tänä päivänä, koronan keskellä marraskuussa, kävimme muutama päivä sitten ns. siviilissä ilman Kennelliiton tunnuksia (lukukoiran työvaatteena toimii keltainen huivi) yhdellä keikalla kouluikäisten päivätoiminnassa. Yli kahdeksan kuukautta edellisen kirjastovisiitin jälkeen. Huhheijaa kuinka Huugo tykkäsi, eikä edes ollut uupunut kaksituntisen jälkeen kotona! Koska nauttii!! Hänestä kyllä huomaan jos hän ei viihdy ja senkin näkee kuinka totisesti nautti jokaisesta hetkestä. Ei auta kuin toivoa, että tilanne rauhoittuisi ja pääsisimme kaikki turvallisesti jatkamaan toimintaa ja ilahduttamaan. Meillä olisi Huugon kanssa tarkoitus etsiä uusi koulu nykyisen kodin lähettyviltä ja mahdollisesti myös kirjastokäynneillekin paikka. Vielä näitä on melko turha edes haaveilla kun toiminta on keskeytetty kokonaan tällä tietoa vuoden loppuun saakka.

Piiiitkän pitkä tauko on ollut, mutta olemme kuitenkin nauttineet kaikesta vapaasta ajastakin. Ulkoilleet paljon erilaisissa paikoissa melko haastavissakin maastoissa, olemme käyneet katsomassa nähtävyyksiä ja eri kaupungeissakin jopa. Viime kuukausina olemme viettäneet paljon kivoja hetkiä lenkkipoluilla, pelloilla ja retkillä. Huugo on käynyt valtavan monella kodalla makkaran paistossa mättäitä nuuskien ja polkuja kivuten sekä hörppinyt kymmenistä eri järvistä. Kilometrejä tulee viikossa helposti vähintään 40, joka ei sinänsä paljoa olekaan mutta minulla kun nyt on tämä ikuisuus taakkani ms-tauti. Minulla ei ole ikinä ollut koiraa, joka nauttisi näin paljon kaikesta mitä ikinä keksimmekin. Huugolle tuntuu olevan parasta yksinkertaisesti se meidän yhdessä olo, tapahtuipa se missä tahansa, vaikka vain autolla ajellen. Huugo on nykyään ainoana koirana ja nauttii kyllä jakamattomasta huomiostani täysin rinnoin. Onnekas olen kuitenkin minä, kun rinnallani on Huugon kaltainen, ainutlaatuinen koira. Lopulta hyvin yksinkertainen, vähään tyytyväinen, helposti hemmoteltavissa ja aina niin aito, lempeä ja lämmin.

Kiitos FINNEROLLE tästä tilaisuudesta kertoa toiminnasta ja Huugosta! Toivottavasti te lukijat viihdyitte tekstini parissa ja mikäli pienikin kiinnostus heräsi ja vierelläsi olisi sopiva koira, tutustu Kennelliiton sivuilla lisää ja ilmoittaudu mukaan kursseille! Toivotaan että kursseja päästäisi pian järjestämään. Voit tulla myös kysymään meiltä mikäli mieltä askarruttaa jokin, autan mielelläni minkä pystyn.

Huugo ja Ulla

Huugon touhuja voit seurata:

- Instagramissa @lukukoirahuugo
- Facebookissa @lukukoirahuugo
- tai laittaa sähköpostia: lukukoirahuugo@gmail.com