Marsun tieteellinen nimi on Cavia aperea porcellus
Marsun keskimääräinen elinikä on 6–8 vuotta, mutta se saattaa saavuttaa jopa 10-vuoden iän.
Täysikasvuinen marsu-uros painaa 900–1500 g, naaras 700–900 g.

Marsuilla ja ihmisillä on pitkä historia. Tämä suloinen sylinterinmuotoinen pikkuotus on ollut Etelä-Amerikan Andeilla inkojen hoidokkina jo 9000–3000 eKr. Espanjalaiset valloittajat toivat marsun merten yli Eurooppaan 1500–1600-luvulla ja Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun alussa. Tästä alkoi marsujen menestystarina yhtenä rakastetuimmista lemmikeistä.

• MARSUN LUONNE 
• MARSUN TARVIKKEET  
• MARSUN RUOKINTA  
• MARSUN HAMPAAT  
• MARSU ja C-VITAMIINI  
• MARSUN SUKUKYPSYYS

MARSUN LUONNE 

MARSUN KÄYTÖS PERIYTYY VILLIMARSUILTA

Marsujen geeneissä virtaa villien sukulaisten perimä ja ne käyttäytyvät monella tapaa kuten esi-isänsä.
Marsut liikkuvat luonnossa suurissa laumoissa. Laumassa on oma hierarkiansa, jonka avulla lauman tasapainoa ylläpidetään. Poikaset hoidetaan porukalla, ruokakin jaetaan kaikkien kesken – marsu on siis hyvin sosiaalinen eläin.
Laumaa johtaa urosmarsu. Johtava uros ei hyväksy laumaan muita sukukypsiä uroksia, vaan ne siirtyvät alkuperäisen lauman lähistölle perustaen erillisen nuorten urosten lauman. Aikaa myöten uroslaumankin jäsenet löytävät omia naaraitaan ja perustavat uusia laumoja naaraidensa kanssa.
Laumassa on paljon naaraita ja yksi niistä on porukan johtaja. Se toimii erotuomarina muiden naaraiden ja poikasten kesken.

MARSU KAIPAA SEURAA

Lauma on marsulle hyvin tärkeä asia. Myös lemmikkinä pidettäessä on ehdotonta ottaa huomioon marsun sosiaalisuus. Marsuja tulisikin aina hankkia vähintään kaksi. Marsujen on syytä olla samaa sukupuolta, sillä urokset astuvat tiineeksi vaikka oman emonsa. Mikäli sattuu, että marsukaverukset ovatkin eri sukupuolta, voit neuvotella eläinlääkärin kanssa mahdollisuudesta kastroida marsu-uros.
Naaraat tulevat yleensä hienosti toimeen keskenään, mutta urokset on hyvä joko hankkia samasta poikueesta tai hyvin nuorina, sillä täysikasvuisten urosten yhteiselo ei välttämättä onnistu. Joskus täysikasvuinen uros saattaa hyväksyä toisen uroksen, jos toinen on vasta poikanen – mutta jokainen marsu on oma persoonansa, joten takeita tähän ei voi antaa.

PUHUTKO MARSUA?

Marsuilla on useita ääniä ja eleitä, joilla ne kommunikoivat. Osa näistä on meidän ihmistenkin helppoa havaita.

• Jos kuulet marsusi pitävän korkeaa ”kuiii-ku-kuiii” ääntä, se kerjää herkkuja ja huomiota. Marsut oppivat helposti yhdistämään rapisevat vihannespussit ja jääkaapin oven äänet porkkanoihin ja muihin herkkuihin, jolloin ne kuikuttavat ja vaativat herkuista osansa.
• Silittelystä tai toisen marsun seurasta nauttiva marsu pitää levollista ”jodlausta”, marsujen small talkia. Myös nikotteluääni kertoo tyytyväisyydestä.
• Uhkausääni on matala hurina, joka voi myös kertoa marsun pelästyneen jotain. Varoitusääni on myös hampaiden nopea ja voimakas narskutus – kun taas rauhallinen, märehtimistä muistuttava hampaiden narskutus kertoo tyytyväisyydestä.
• Jos marsu ei pidä jostain, esimerkiksi takapuoleensa koskemisesta tai liiallisesta silittelystä, se voi päästää nopean ja korkean piippauksen. Samalla se saattaa tönäistä toista lonkallaan – elettä on hyvä kunnioittaa ja rauhoittaa tilanne.
• Marsut myös röhkivät – näin ne tervehtivät lauman muita jäseniä. Röhkimisen lisäksi marsut hierovat kuonojaan kevyesti yhteen tavatessaan.
• Mahtaileva ja voimiaan näyttävä marsu kulkee liioitellun korkein, jäykin jaloin. Morsianta kosiva uros keinuttaa samalla takapuoltaan hieroen peppuaan maahan voimakkaan tuoksun kera.
• Kosintaan liittyy myös paljon ääniä, kuten hurinaa, tuhinaa ja hampaiden narskuttelua. Jos kosinta ei ota onnistuakseen naaras avaa suunsa ammolleen ja näyttää hampaitaan – sulhasen on siis hyvä yrittää myöhemmin uudelleen.
• Paljon enemmänkin eleitä ja ääniä kuuluu marsujen kieleen – opit sitä kyllä, kun tarkkailet marsujesi käytöstä.

MARSUN TARVIKKEET 

• Marsut voi asuttaa häkkiin tai kodin lattialle rakennettuun aitaukseen. Pitopaikan minimikooksi kahdelle marsulle usein suositellaan 120 x 50 cm. Tilaa saisi kuitenkin olla huomattavasti enemmän, sillä marsut ovat uteliaita ja aktiivisia liikkujia. Etenkin jos marsuilla on minimikokoinen asumus annetaan niiden valvotusti jaloitella lattialla, kunhan alue on marsuille turvallinen.
• Marsun perustarvikkeisiin kuuluvat ruokakuppi, juomapullo, heinäteline, sekä vähintään yksi pesämökki, jonne marsut pääsevät piiloon. Jos marsuja on useita, tulee pesäkoppejakin olla enemmän, jotta kaikki marsut pääsevät halutessaan samaan aikaan mukavasti nokosille katon alle.
• Ruokakuppeina keraamiset ja metalliset toimivat hyvin – pääasia, ettei kuppi pääse kaatumaan.
• Pohjamateriaalina toimii esimerkiksi puru, ekokuitu, olkipelletti, puuhake tai olki. Puru on edullisinta ja imee kosteuden hyvin. Myös pieniä räsymattoja käytetään pohjamateriaalina paljon – ne on helppo pestä pesukoneessakin.
• Marsuilla on hyvin herkät jalkapohjat, joten pohjamateriaaliksi ei sovi kissanhiekka tai muu karkea materiaali, se tuntuu marsuista epämiellyttävältä.
• Marsujen pitopaikan tulee olla vedottomassa paikassa.
• Suora auringonpaiste voi nostaa lämpötilaa.
• Paras paikka ei ole huoneiston levottomimmassa kohdassa, toisaalta ei “siellä ihan viimeisessä nurkassakaan”, sillä marsu haluaa tarkkailla perheenjäseniään.

PERUSHOITO

• Marsu on siisti eläin eikä viihdy kosteassa, joten pitopaikan siivous on marsujen määrän mukaan tehtävä ainakin kaksi kertaa viikossa. Samalla pitopaikan pohja pestään hyvin.
• Harjaaminen pehmeällä harjalla on marsuista miellyttävää, joten sitä voidaan harjata muulloinkin kuin karvanlähtöaikaan. Pitkäkarvaisten marsujen turkkia tulee harjata, kammata, nyytittää tai leikata säännöllisesti.
• Kynsien leikkaus tehdään tarvittaessa kerran kuussa. Kynsien leikkaus onnistuu parhaiten kissoille ja jyrsijöille tarkoitetuilla pyöreäteräisillä kynsisaksilla. Myös monet lemmikkieläinliikkeet leikkaavat kynsiä pientä korvausta vastaan.
• Peseminen on periaatteessa turhaa, sillä marsu nuolee turkkinsa puhtaaksi useita kertoja päivässä. Mikäli marsu on selvästi likainen tai kyseessä on pitkäkarvainen rotu, voidaan marsu pestä oikeantyyppisellä shampoolla. Marsu on pesun jälkeen pidettävä lämpimässä paikassa, sillä se vilustuu märkänä herkästi.
• Rasvarauhanen on karvaton alue siinä kohtaa marsun takalistoa, missä voisi olla marsun häntä – jos sillä olisi häntä. Erityisesti urosmarsujen rauhanen saattaa rasvoittua, jolloin se vaatii puhdistusta. Puhdistuksen voi tehdä esimerkiksi ihmisten silmä-eikin poistoainetta ja vanutukkoa käyttämällä.

MARSUN RUOKINTA 

70% RAVINNOSTA KUIVAHEINÄÄ

Tieteellisesti marsu luokitellaan kuuluvaksi piikkisikamaisten jyrsijöiden alalahkoon Hystricomorpha. Se on täten herbivori, eli kasvinsyöjä. Vielä tarkemmin marsun voi sanoa olevan heinänsyöjä. Marsun ruokavalioon ei kuulu lainkaan eläinproteiini.

Pääosan, eli ainakin 70 % marsun ruokaympyrästä täyttää hyvälaatuinen heinä. Heinä voi olla kuivattua timoteisekaheinää tai erilaisten heinäkasvien sekoitusta. Heinää tulee olla marsulla saatavillaan jatkuvasti, sitä ei voi tarjota marsulle liikaa.
Laadukas kuivaheinä ei pölise ja siitä leijailee ainoastaan ihana kuivatun heinän tuoksu. Laadukas heinä myydään pakkauksessa, jossa se saa hieman ilmaa, jotta heinä ei homehdu, mutta ei silti kuivu liikaa.

Kotona liian avoimesti säilytetty heinä saattaa kuivua pölyiseksi, kovaksi ja mauttomaksi, joten heinä säilytetään myyntipussissa suljettuna kuivassa paikassa. Säilytykseen voi vaihtoehtoisesti hankkia kannellisen tynnyrin, varastolaatikon tai vastaavan, josta heinä on näppärä annostella.

20% TÄYSREHUA

Heinän lisäksi marsu kaipaa täysrehua. Yäysrehuja on markkinoilla valtavasti erilaisia, tässä muutama vinkki sen oikean valintaan:

• Viljattomuus suositeltavaa. Viljassa on runsaasti hiilihydraatteja, jotka lihottavat marsua syyttä suotta. Valitse täysravinto, jossa ei ole viljaa.
• Ei lisäaineita, ei sokeria. Joihinkin ruokiin lisätään esimerkiksi hauskan värisiä puristeita, joihin on silmää miellyttämään käytetty täysin turhia väriaineita. Maun vuoksi joihinkin ruokiin lisätään myös sokeria. Bongaa marsullesi ne ruoat, jotka ovat 100% luonollisia, ilman turhia lisäaineita tai lisättyä sokeria.
• Jyväsekoitukset rasvaisia. Jyväsekoitukset eivät kuulu marsun ruokavalioon kuin korkeintaan herkkuina – ne ovat pääruoaksi liian rasvaisia ja sisältävät liian vähän kuituja. 
• Kuitujen osuus tärkeää. Kuitujen - niin pitkien kuin lyhyidenkin - osuus marsujen ruokinnassa on tärkeää, sillä heinänsyöjien suolisto on pitkä ja ns. laiska. Suolistossa ei ole lähes lainkaan lihaksia kuljettamaan syötyä ruokaa, vaan ruoka liikkuu suolistossa uuden ruokamassan työntäessä sitä eteenpäin. On hyvä muistaa sekin, että tästä syystä paastoaminen ei sovi marsuille. Ruoan sulavuuteen vaikuttaa myös liikunnan määrä: liikkumattomuus voi aiheuttaa kaasuuntumista ja ummetusta.
  -> Pitkien kuitujen tehtävänä marsun ruoansulatuksessa on auttaa ruokamassan liikkumisessa eteenpäin suolistossa, joten kuitujen liian alhainen määrä ruokavaliossa aiheuttaa ruokamassan liikkeen hidastumisen suolessa. Seurauksena voi olla ummetusta ja kaasun aiheuttamia vatsakipuja. Myös yhtenäisiksi klimpeiksi kerääntyneet, normaalia löysemmät papanat voivat kieliä kuidun puutteesta.
  -> Lyhyet kuidut kulkeutuvat marsun umpisuoleen. Marsujen ruoansulatukseen kuuluvat niin sanotut yöpapanat, eli umpisuolipapanat, jotka ovat normaaleja papanoita pehmeämpiä ja tahmeampia. Ne muodostuvat peräsuolessa umpisuolen suolistobakteerien avulla, ja marsu syö ne suoraan peräaukoltaan. Näiden papanoiden avulla marsu, kuten muutkin heinänsyöjät, kierrättää tärkeitä vitamiineja, bakteereita, hiivoja ja aminohappoja uudelleen käyttöönsä. Älä siis hämmästy, jos satut huomaamaan, että marsu syö omia papanoitaan – tapa on erittäin tärkeä osa marsun suoliston terveyttä.
• Pellettimuotoinen ruoka suositeltavin. Marsu valitsee kupistaan sen mielestä maukkaimmat osat, jos siihen on vain mahdollisuus. Tällöin eri ravintoaineiden saaminen voi olla hyvinkin epätasaista. Pelletiksi puristetun ruoan etuna on se, että jokainen pelletti on laadultaan samanlainen, josta syystä valivoiva syöminen ei ole mahdollista, vaan ruoan laatu pysyy tasaisena. Myös annostelu on helppoa!
• Valmistustavalla on väliä. Tyypillisesti pienlemmikeiden pellettiruoat valmistetaan 150-160 asteessa, joka on lämpötilana liikaa monille ravintoaineille. Laadukkaat täysravinnnot kuten CUNIPIC sarjan pelletit sen sijaan valmistetaan matalammassa, noin 110 asteessa. Matalamman valmistuslämpötilan ansiosta ravintoaineet eivät tuhoudu valmistusprosessissa ja marsu saa ruoasta irti kaiken hyödyn. 
• Täysravinnon ravintoarvot. Alla täysravinnolle suositeltuja arvoja, joiden vieressä vertailuksi (suluissa) CUNIPIC Alpha Pro Adult Guinea Pigtäysravinnon arvot.

• Raakarasva 2 % tai vähemmän (CUNIPIC 2%)
• Raakakuitu 16 % - mielellään enemmän. (CUNIPIC 25 - 27 %)
• Raakavalkuainen (eli raakaproteiini) kasvaville ja tiineille marsuille noin 18 % ja aikuisille marsuille noin 13 %. (CUNIPIC 14 %)

8% KASVIKSIA JA TUORERUOKAA

Heinän ja täysrehun lisäksi marsun ruokaympyrästä noin 8 % voi olla tuoretta ruokaa, kuten vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Kesäisin voi itse kerätä ulkoa voikukkaa, ratamoa, horsmaa, ruohoa, vesiheinää ja muita puutarhan antimia. Kasvit tulee kerätä puhtaasta paikasta, ei kaupungin keskustasta tai autoteiden varsilta.

2% HERKKUJA

Herkkuina voidaan tarjota erilaisia marsuille sopivia namipaloja, kuten CUNIPIC Alpa Pro Snacks herkkunapit.

MARSUN HAMPAAT 

Marsun etu- ja takahampaat kasvavat 1-2 mm viikossa koko marsun eliniän, joten hampaat tarvitsevat jatkuvasti työtä pysyäkseen sopivan pituisina.

Leuan liikkeet ja ruoan muoto vaikuttavat siihen, kuinka hampaat kuluvat, marsu käyttää suutaan erilailla syödessään erilaisia ruokia. The British Small Animal Veterinary Associationin tekemien tutkimusten mukaan monet marsujen hammas-ja ruoansulatusongelmat johtuvat viljapohjaisesta ruokavaliosta.

Marsun taka-ja poskihampaat ovat kehittyneet erityisesti heinän syöntiin. Tästäkin syystä on tärkeää, että heinää on jatkuvasti tarjolla. Lisäksi marsulle on hyvä tarjota lehtipuiden oksia ja muuta kovaa nakerreltavaa – kivoja vaihtoehtoja ovat pienlemmikeille myytävät syötävät aktivointilelut, kuten Cunipic Naturaliss -sarja!

Mikäli hampaat eivät pääse kulumaan oikein, voi seurauksena olla taka- tai poskihampaiden hammaspiikki, tai etuhampaiden liikakasvu. Hammasongelmat vaativat aina eläinlääkärin apua. Itse hampaita ei kannata lyhentää, sillä vaarana on, että hammas lohkeaa syvälle juureen asti.

MARSU ja C-VITAMIINI 

Marsu ei pysty itse muodostamaan elimistössään C-vitamiinia, tästä syystä sitä tulee tarjota marsulle päivittäin läpi marsun elämän. Sopiva annostus perusterveelle, aikuiselle marsulle on 10-30 mg / elopainokilo / vuorokausi. Sairas, kantava tai imettävä marsu voi tarvita jopa 50 mg / 1 Kg / vrk.

C-vitamiinivalmisteita marsuille on olemassa nestemäisiä ja rouhemaisia. Nestemäisen vitamiinin voi annostella esimerkiksi kurkun palan päälle tai juomaveteen. Juomavedessä vitamiinin teho puolittuu vuorokaudessa, ja annetun määrän tarkkailu voi olla hankalaa. Nestemäinen C-vitamiini on lisäksi hieman happaman makuista, joten se ei kaikille marsuille maistu. Monesti rouhemainen vitamiini on ollut suositumpi. Huomaat oman marsusi mieltymykset ajan kanssa.

C-vitamiinilisää voi hyvin antaa silloinkin, kun marsu syö täysrehupellettejä, joihin C-vitamiinia on jo lisätty. Muita lisäravinteita marsulle voidaan tarjota riippuen sen elämäntilanteesta ja ruokavaliosta.

MARSUN SUKUKYPSYYS 

Uros saavuttaa sukukypsyyden jo noin 10 viikon iässä, naaraat sitäkin aikaisemmin, jopa 5-viikkoisina. Sopiva ensiastutusikä on kuitenkin vasta 6-7 kuukauden iässä.

Marsun kiimakierto on noin 14-15 vuorokautta ja kantoaika 63-70 vuorokautta.

Marsuilla on vain kaksi nisää, joten poikueetkin ovat pieniä, keskimäärin 2-6, tyypillisesti neljä poikasta kerrallaan. Poikasten syntymäpaino vaihtelee yksilöittäin 40-100 g:n välillä. Syntyessään poikaset ovat hyvin kehittyneitä, niillä on jo karvapeite, silmät ovat auki ja ne pystyvät kuulemaan. Kiinteää ravintoa poikaset rupeavat syömään jo parin päivän ikäisinä.

Marsun poikaset voidaan vieroittaa emosta poikasten täytettyä viisi viikkoa, ja kun niille on kertynyt painoa vähintään 300 g.